”Aloitti treffit kaivamalla repustaan kaljan”

”Ymmärrän että joitakin voi jännittää ja ensitapaaminen olla joillekin sosiaalisesti haastava tilanne – mutta jos niin on, voisiko sellaisestakin persoonallisuuspiirteestä ehkä mainita etukäteen? Toivoisi, että sellainenkin muuttuisi hiljalleen luonteksi; ”älä sitten säikähdä jos olen alkuun jotenkin hiljainen, oon aikamoinen jännittäjä uusien tyyppien seurassa mutta se menee kyllä ohi” tms?

Mutta toki senkin usein huomaa, että onko puhumattomuudessa kyse ujoudesta vai jostain muusta.

Edelliset treffini sovin muuten ihmisen kanssa, jonka tapasin vanhanaikaisesti keikalla, baariympäristössä. Koska olin menossa katsomaan illan esiintyjää ja mukana oli useampi ystävä, en jäänyt pidemmin juttelemaan ihan kivalta tuntuneen miehen kanssa, vaan selitin illan skeeman, hän tuntui ymmärtävän, vaihdoimme yhteystiedot ja tapasimme parin päivän päästä. Hän tuli suositulle ulkoilu- ja puistoalueelle sovittuun tapaamiseen autolla – ja aloitti kaivamalla repustaan kaljan, korkkaamalla sen ja kysymällä otanko minäkin. En ottanut. Koko tapaamisen aikana ei vaihdettu kuin pari sanaa; yritin viritellä keskustelua, vastaukset olivat yksitavuisia ”mmpph”- ja ”ömmhhmm” -murahduksia. Oluttölkkejä meni siinä sivussa pari lisääkin. Parkkipaikalle tullessamme hän virkistyi hetkiseksi ja piristi tunnelmaa kertomalla rasistisen vitsi. Totesin mahdollisimman ystävällisesti, että meille molemmille on varmasti sopivampi match jossain toisaalla. 🙂

Jäin miettimään tuossakin sitä jännittämisen ja hermoryypyn mahdollisuutta – mutta jo näin alkuun tuossa oli mahdollisen jännittämisen lisäksi sen verran punaista lippua ilmassa, etten kokenut tarvetta toiseen tapaamiseen. Sellaisen kohdalla, joka vain tuntuu hieman ujolta tai jännittyneeltä, olen joskus sopinut vielä tapaamisen tai parikin, jos häntä on kiinnostanut – ja joskus se ujous on sitten helpottanut niiden myötä.