Arvokkuuden jälkeinen aika

Muistatteko viime halltuskaudelta, kun silloinen valtionvarainministeri erosi paikaltaan kun hän oli tilannut yksityiseltä toimijalta viestintäpalveluja?

Kaikki muistavat ainakin sen, kun edesmennyt Ilkka Kanerva ulkoministerinä ollessaan lähetteli viestejä julkisuudesta tutuksi tulleelle naiselle ja sai lopulta potkut pestistään, koska kertoi muunneltua totuutta puolueensa puheenjohtajalle.

Ministerin tehtävään on aina vaadittu luotettavuutta, rehellisyyttä ja arvokkuutta. Siksi esimerkiksi viime hallituskaudella silloinen opetusministeri Li Andersson sai soraa päällensä hänen käytettyään termiä ”paskapuhetta” suorassa televisiolähetykssä. Se oli kuulemma ministerin arvovallan vastaista käytöstä.

Niin oli ennen.

Suora leikkaus nykyisyyteen. En tiedä, onko minulta vain mennyt ohi pääministeri Petteri Orpon kannanotot perussuomalaisten vitsailuun ja ilkkumiseen leikkauskurimukseen joutuvia kohtaan. Entä onko hän ottanut kantaa elinkeinoministeriin kohdistuvia vakavia rikosepäilyjä kohtaan? Onko häneltä kysyttu niiden asioiden perään?

Luotettavuus, arvokkuus ja rehellisyys. Onko niillä enää mitään väliä? Onko millään ministerin käytöksellä enää mitään väliä? Alennammeko me tämän hallituskauden aikana arvokkuusvaatimuksia historian alimmalle tasolle? Onko seuraavalla hallituskaudella sitten taas korkeammat vaatimukset jos hallituksen muodostavat eri puolueet kuin nyt? Emmekö edes odota tältä hallitukselta parempaa käytöstä, koska he nyt vain ovat tottuneet käyttäytymään tällä tavalla? Siksikö heitä ei laiteta samalla tavalla vastuuseen kuin ennen on laitettu?

Jotenkin tuntuu siltä, että kaikki voi olla mahdollista. Sitä vain odottaa, että onko valtionvarainministerin kädessä seuraavassa kuvassa kirves johon on kaiverrettu joku mukahauska slogan.

Sitä on tämän ajan arvokkuus. Päättäjät vitsailevat kurimukseen laittamiaan kansalaisia kohtaan ja hymyilevät päälle.