Demonisoinnin aakkoset

Viime syksynä kirkko otti voimakkasti kantaa huono-osaisten puolesta ja heihin kohdistuvia julmia leikkauksia vastaan. Tämän jälkeen kirkkoa vastaan hyökättiin jopa hallituksen ministerin toimesta käsin. Kirkko leimattiin puheissa vasemmiston äänenkannattajaksi ja jopa sana kommarikirkko vilahteli kommenttikentillä.

Sama toistui rasismin vastaisen mielenilmauksen aikana. Mielenilmaisussa oli mukana eräs pääkaupunkiseudulla toimiva teatteri. Tästä johtuen hallituksen sisältä tullut ääni vaati teatterin valtionavun lopettamista, koska teatteri ei suostunut tottelemaan hallituksen sanaa.

Syksyn aikana moni media ja yksittäinen toimittaja joutui hyökkäyksen kohteeksi. Räikein hyökkäys on ollut käynnissä elinkeinoministerin toimesta joka on käynyt omaa sotaansa koko Helsingin Sanomia vastaan. Presidentinvaalitentissä eduskunnan puhemies vaati Yleltä kolmanneksen leikkausta budjetista ja poliittisen äänen muuttamista, koska Yle edustaa perussuomalaisessa ideologiassa vihervasemmistolaista propagandaa.

Viime viikolla arvostettu suomalainen ekonomisti, taloustieteilijä ja entinen elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtaja Sixten Korkman kritisoi hallituksen toimia vähävaraisia ja työelämän heikennyksiä kohtaan. Eipä aikaakaan kun hänetkin leimattiin ”vassariksi” ja ”kommariksi” sosiaalisen median kommenttipalstalla.

Samaan aikaan kun jopa hallituksen sisältä hyökätään suomalaista vapaata demokratiaa vastaan niin hallitus on itse täysin immuuni arvostelulle. Lähes jokainen kritiikki ammutaan alas lauseella, että hallitus on kansan tahto ja laillisilla vaaleilla valittu. Sama ei toki pätenyt viime hallituskaudella jolloin samat naamat jotka nyt vaativat hallitukselle työrauhaa huusivat naama punaisena oppositiosta käsin.

Enkä malta olla tässä kohtaan muistuttamatta, että henkilö joka on elämänsä aikana käyttänyt jopa väkivaltaista retoriikkaa on tässä ajassa itse tehtaillut kaksi rikosilmoitusta häneen itseensä kohdistuvan nimittelyn johdosta.

Sama demonisointi hallituksen toimesta kohdistuu myös ammattiyhdistysliikkeisiin. En olisi voinut edes kuvitella, että meillä on joskus elinkeinoministerinä ihminen joka kutsuu ammattiyhdistysliikkeitä mafiajärjejstöiksi. Tällä lausunnolla hän on kiihottanut kannattajansa väkivaltaiseen retoriikkaan sosiaalisen median palstoilla.

Kehityssuunta on pelottava. Ei voi olla niin, että kaikki kriittinen ääni leimataan ja demonisoidaan joksikin sellaiseksi mitä se ei ole. En jaksa uskoa Sixten Korkmanin olevan vassarikommari vain siksi, että hän kritisoi hallituksen julmia toimia.

Me voidaan antaa tämänkin kehityssuunnan mennä puuttumatta eteenpäin aivan niin kuin rasismin kanssa tehtiin ja lopulta huomattiin, että hyssyttely johti siihen, että edellisten vaalien jälkeen kansainvälinen media alkoi kysellä, että mitä siellä Suomessa oikein tapahtuu.

Vai voitaisiinko tähän demonisointiin puuttua vähän jämäkämmin kuin rasismiin puututtiin? Ennen kuin on liian myöhäistä.