Elätkö elämää jota haluat elää?

Kuvitellaan ihminen. Hän elää avioliitossa, jossa on jäljellä enää kuoret. Kaikki muu on kuollut. Silti hän ajattelee, että onhan suhde ihan ookoo, koska siinä on ne kuoret. Hän pohtii asiaa päässään. Ero. Elintaso laskisi. Pitäisi muuttaa johonkin hikiseen vuokrakämppään. Olisiko se parempi elää onnellisena ja vapaana hikisessä vuorakämpässä kuin onnettomana kulisseissa. Moni valitsee jälkimmäisen. Rakkauden voi korvata jollakin korviketoiminnalla. Esimerkiksi salilla voi käydä kuutena iltana viikossa.

Niin ihminen miettii lähitulevaisuutta. Ero veisi mahdollisuuden kulissin tuomaan turvaan. Ehkä siihen onnettoman olotilaan turtuu. Ei kellään muullakaan ole onnellista. Eihän rakkaus ole tunne vaan valinta. Siihen vanhaan on helppo jäädä. Vielä silloinkin, kun lapset alkavat oirehtia. Heillä pitää olla ympärillään ehjä, rakkaudeton ydinperhe. Menevät muutoin rikki.

Kuvitellaan sama ihminen muutaman kymmenen vuoden päähän. Lapset ovat muuttaneet omiin suhdeongelmiinsa. Ihminen avaa perjantaina viinin ja sosiaalisen median. Hän on onneton ja katkera. Alkaa huutamaan muille ihmisille, että eroavat liian helposti itsekkäät moukat. Se on defenssi se huutaminen. Peittää oman väärän valinnan jäämisestä. Tuntuu pahalta seurata, kun muut valitsevat toisin. Heitä vastaan pitää hyökätä.

Ei hyvinvoiva ihminen ryyppää ja huuda.

Voi kun se sama ihminen ajattelisi eroa pohtiessaan esimerkiksi neljänkymmenen vuoden päähän. Siihen aikaan kun ihminen elää viimeisiä vuosiaan pohtien, että elikö elämän mitä halusi elää? Vai jättikö syystä tai toisesta elämättä? Menikö puolet elämästä siihen, että oli vihainen ja katkera? No, siinä kohtaa elämää ei voi enää valita.

Se valinta on tehtävä nyt.