”En haluaisi elämän loppusuoralla ymmärtää eläneeni onnetonta elämää”

”Olen kirjoitellut monta kertaa erojen ja parisuhteiden eri vaiheissa. Kirjoitellut omia ajatuksia, iloisia ja surullisia, tarinoita, joissa olen ollut onneton, pettynyt, ahdistunut ja pohtinut paljon mitä itse haluan.

Eletty on paljon erilaisia elämänvaiheita, välillä on pelottanut enemmän kuin toisinaan.

Olen uskaltanut elää omannäköistä elämää ja tehdä ratkaisuja oikeilla hetkillä.

Kaiken sen olen tehnyt sen vuoksi, että itse olisin onnellinen ja antaisin onneen mahdollisuuden myös toiselle silloin, kun yhdessä ei ollut enää hyvä.

Saat varmasti paljon paskaa tämän blogin vuoksi, en halua edes tietää mitä synkimmillään ja miten paljon, mutta uskon näiden ihmisten, jotka tarinoista, kirjoituksista ja ehkä totuuksistakin raivostuvat, elävät itse jotenkin veitsenterällä ja näiden kaikkien kirjoitusten taustalta saattavat tunnistaa oman elämänsä, tyytymättömyytensä, onnettomuutensa tai parisuhteensa/avioliittojensa puhumattomat tai vaietut ongelmat, mitkä suorastaan työntyvät ihon alle.

Sinun blogisi on toiminut minulle kuitenkin suurena motivaattorina.

Haluaisinkin kiittää sinua siitä, sillä vaikeinakin hetkinä kaikki tämä on antanut minulle perspektiiviä nimenomaan asioista, joita ihmissuhteisiin ja elämiin tulee.

Se on tuonut minulle voimaa, rohkeutta ja avannut omaa sieluni maisemaa monella tavalla, jotta olen uskaltanut avautua itselleni pohtimaan elämääni peilaten sitä moneen luettuun tarinaan. Moni asia on omallakin kohdalla mennyt ihon alle, ollut samankaltainen kuin oma tai omat aikaisemmat parisuhteeni, luettuani näitä tarinoita olen uskaltanut myöntää monia asioita itsestäni sekä silloisista suhteistani, joiden avautumiseen kaipasin tukea.

Kirjoitin monesti siitä, miten vaikeaa ulkopuolisen on nähdä ongelmia tai asioita, mitkä eivät kauniiden kulissien tai perusarjen välistä näe, ei varsinkaan naapurin pihalle saakka.

Elämä ja ihmissuhteethan voivat monella tavalla olla myös hyviä, vaikkei lopulta kokisikaan olevansa onnellinen.

Omassa elämässänikin olisin voinut jatkaa elämää entisessä suhteessani vaikka seuraavat 30vuotta, mutten olisi voinut kummankaan puolesta väittää meidän olevan onnellisia.

Vaikka läheisimpien ystävieni kanssa keskustelinkin tästä kaikesta, on kirjoittaminen ja lukeminen antanut itselleni suurempia oivalluksia, sellaisia, joita ei välttämättä ole halunnut tai uskaltanut ääneen ajatella saati myöntää.

Työni puolesta kohtaan paljon surua, kuolemaa, menetyksiä.

Kesken jäänyttä elämää. Havahdun joka päivä sille todellisuudelle, ettei meillä ole kuin tämä yksi elämä, enkä haluaisi todeta sen loppusuoralla eläneeni onnetonta elämää. Sen ajatuksen voimaannuttamana elän tätä elämää nyt, enkä voisi olla onnellisempi.

Ero ajoi minut uusille teille ja tapasin nykyisen puolisoni.

Meillä on ihana uusperhe-elämä, ihana ja onnellinen, tasavertainen parisuhde.

Sellainen, jossa saa aina puhua ja keskustella, iloisista tai surullisista asioista. Asioista mitkä vaivaavat tai asioista, joita arki ajaa ajattelemaan. Liittyivätpä ne meidän uusperhe-elämään, työhön, harrastuksiin tai olisi vain yhtä suurta ajatusten virtaa. Tiedän, että minulla on ihminen, joka on minua varten. Yhdessä meistä ei tule yhtä ihmistä, vaan olemme kaksi vahvaa itsenäistä, jotka valitsevat toisensa uudelleen jokaikinen päivä.

Kiitos siis sinulle ja kaikkea hyvää tulevaan, sinulle ja läheisillesi.”