”En voi erota, vaikka haluaisin”
En voi erota. Sanoo nainen kommentissaan ja syyksi taloudelliset. Jäisivät hevoset ilman kotia. Siksi pitää sinnitellä suhteessa joka vie mielenterveyden.
Ei voi erota sanoo nainen pienessä tekstissään. Se teksti menee näin:
”En voi erota, vaikka haluaisin. Mies vaatisi ja tulisi saamaan vuoroasumisen, koska en pysty todistamaan mitään. Mutta lapset eivät olisi isän luona turvassa saatika että saisivat asianmukaista huolenpitoa. Lisäksi olisi julmuutta erottaa heidät pitkäksi aikaa minusta, joka nyt hoitaa heidät 95-prosenttisesti. Viikonloppu 1 – 2 krt/kk olisi ihan maksimi, jonka lapset uskaltaisi päästää isän luo valvomatta. Joudun siis odottamaan, kunnes vanhin menee kouluun. Sitten vuoroasumista ei enää määrätä, jos välimatka on tarpeeksi pitkä. Monta vuotta odotettavana.”
Sinne jää nainen onnettomana. Mies ei pärjäisi lasten kanssa ilman häntä. Hän ei siis kykene huoltajuuteen. Jos niin on, niin eikö se tullut selväksi jo ensimmäisen lapsen jälkeen? Miksi kelvottoman kanssa toinen lapsi jos erota ennemmin tahtoisi? Siellä se nainen nyt on, sinnittelmässä.
Kuinkahan yleisiä tuollaiset avioliitot ovat? Ennen varmasti todella yleisiä, mutta onko ajat muuttuneet paremmaksi? Voisiko olla niin, että enää ei ajauduta riippuvaiseksi? Koska näin siinä sitten helposti käy, että ero tuntuu mahdottomalta, kun on lattiaan kiinni naulattuna.
Tekisi mieli sanoa, että älkää hankkiko kahleita ympärillenne. Pelkkä rakastaminen riittää ja sitten kun ei enää rakasta niin on helppo lähteä pois.
En sano. Jokainen rakentakoon oman vankilansa. Sen sanon, että ei niin elinkautista avioliittoa, että siitä ei pois pääsisi.
Usein siitä pitää maksaa hinta, mutta sillä saa vapauden. Se on parasta mitä ihmisellä on.
Kommentit
Anteeksi, edellinen kommentoija, että olin äiti joka huolehti kaikesta. Siitäkin minun pitää sitten syyllisyyttä kantaa, että olen mahdollistaja, huono, heikko ihminen. Siitä, että lapsen syntymän jälkeen isä ei halunnut luoda lapseensa kontaktia, vaikka pyysin ja vähän yritin pakottaakin, keskustella ja anella. Kertoa, kuinka tärkeä hän on lapselle.
Vauvan otti syliin hetkeksi kun hänet siihen laitoin, ei oma-aloitteisesti. Ei vaihtanut yhtään kakkavaippaa, oikeasti, ei yhtään ainoaa. Kuulemma ällötti liikaa. Minun syyni. Ei yhtään kertaa herännyt vauvan kanssa yöllä. Soitti minut lenkiltä kotiin kun vauva itki tai leikki-ikäinen heräsi sillä välin. Pyysi oman äitinsä avuksi päiväkoti- ikäisen kanssa, jos olin illan poissa kotoa, tulin siis yöksi kotiin. Tottahan tämä olisi ennen lapsen syntymää pitänyt tietää, tietenkin.
Minun syyni, että annoin puolisolle aikaa ja tilaa omalla kustannuksellani. Tein töitä, hoidin kodin, lapsen, jotta meillä olisi kiva perhe, myös minulla. Oma syyni, että jaksoin toivoa, yrittää keskustella, kertoa kuinka loppu olen. Oma syyni, kun en aiemmin löytänyt voimia lähteä.
Kyse ei ole osaamisesta. Ei lastenhoito ydinfysiikkaa ole. Kyse on haluamisesta, halusta oppia olemaan lapsensa kanssa. Ja kyllä, siitäkin keskusteltiin etukäteen, että molemmat haluavat lapsia. En vaan koskaan huomannut kysyä, haluaako puoliso myös huolehtia niistä lapsista. Olisi pitänyt tajuta, anteeksi nyt siitäkin.
Kyllä se isä lapsiaan hoitaa, nyt kun on eron jälkeen pakko. Surullista, että vasta sitten. Kyllä, monta kertaa olen katsonut peiliin, enkä sieltä vieläkään löydä tähän syyllistä. Yritin, epäonnistuin, jatkoin eteenpäin.
Mutta minun vikani. Jatkakaa toki te kaikki, jotka tiedätte paremmin.
Kommentit
Onko tosiaan näin, että isä ei pysty huolehtimaan? Vai onko niin, että äiti ajattelee niin, koska isä ei tällä hetkellä tee mitään. Jotenkin vaikeaa kuvitella, että isä lapsiaan hoitaisi sitten, kun on oikeasti pakko.
Kyllä omien lasten isän luona lapset on hengissä selvinneet, vaikka yhdessä olo aikana ei mihinkään osallistunut. Jos ei oikeasti hoida, niin se on sitten lastensuojelun paikka.
Miksi todellakin on tehty useampi lapsi ihmisen kanssa, jonka kanssa lapset kuolee nälkään yms.
Onko missään kohtaa tullut mieleen, että mitä jos äidille tapahtuu jotain? Kyllä todellakin pitäisi ajatella, ENNEN kun tekee lapsia ihmisen kanssa, jonka katsoo olevan täysin kyvytön isä.
Äidin kannattaa nyt katsoa peiliin ja miettiä asiaa uudestaan. Onko todella näin, vai onko äiti pää niin puskassa ja kokee olevansa korvaamaton, siinä määrin, että kukaan muu ei osaa lapsia hoitaa.
Tiedoksi, vieraannuttaminen on rikos lapsia kohtaan. Toivottavasti et mene sellaista tekemään. Isälle täytyy antaa mahdollisuus lasten kanssa. Siitä lähdetään.
Anteeksi, edellinen kommentoija, että olin äiti joka huolehti kaikesta. Siitäkin minun pitää sitten syyllisyyttä kantaa, että olen mahdollistaja, huono, heikko ihminen. Siitä, että lapsen syntymän jälkeen isä ei halunnut luoda lapseensa kontaktia, vaikka pyysin ja vähän yritin pakottaakin, keskustella ja anella. Kertoa, kuinka tärkeä hän on lapselle.
Vauvan otti syliin hetkeksi kun hänet siihen laitoin, ei oma-aloitteisesti. Ei vaihtanut yhtään kakkavaippaa, oikeasti, ei yhtään ainoaa. Kuulemma ällötti liikaa. Minun syyni. Ei yhtään kertaa herännyt vauvan kanssa yöllä. Soitti minut lenkiltä kotiin kun vauva itki tai leikki-ikäinen heräsi sillä välin. Pyysi oman äitinsä avuksi päiväkoti- ikäisen kanssa, jos olin illan poissa kotoa, tulin siis yöksi kotiin. Tottahan tämä olisi ennen lapsen syntymää pitänyt tietää, tietenkin.
Minun syyni, että annoin puolisolle aikaa ja tilaa omalla kustannuksellani. Tein töitä, hoidin kodin, lapsen, jotta meillä olisi kiva perhe, myös minulla. Oma syyni, että jaksoin toivoa, yrittää keskustella, kertoa kuinka loppu olen. Oma syyni, kun en aiemmin löytänyt voimia lähteä.
Kyse ei ole osaamisesta. Ei lastenhoito ydinfysiikkaa ole. Kyse on haluamisesta, halusta oppia olemaan lapsensa kanssa. Ja kyllä, siitäkin keskusteltiin etukäteen, että molemmat haluavat lapsia. En vaan koskaan huomannut kysyä, haluaako puoliso myös huolehtia niistä lapsista. Olisi pitänyt tajuta, anteeksi nyt siitäkin.
Kyllä se isä lapsiaan hoitaa, nyt kun on eron jälkeen pakko. Surullista, että vasta sitten. Kyllä, monta kertaa olen katsonut peiliin, enkä sieltä vieläkään löydä tähän syyllistä. Yritin, epäonnistuin, jatkoin eteenpäin.
Mutta minun vikani. Jatkakaa toki te kaikki, jotka tiedätte paremmin.