Eroa tänään, älä vasta huomenna!

”Mitä aiemmin eromietteensä ottaa puheeksi puolisonsa kanssa, sen paremmin kaikki sujuu -on lopputulema mikä tahansa.”

Näin sanoo eroryhmiä ohjaava Anna -lehdessä.

Karkeasti sanottuna puolet solmituista ensimmäisistä avioliitoista päättyy eroon. Luku saattaa nykyään olla hienoisessa laskussa johtuen siitä, että solmittujen avioliittojen määrä pienenee vuosi vuodelta.

Eroon päättyneet avioliitot ovat valtavan hienoja avioliittoja, sillä ne on osattu päättää pisteeseen, jonka jälkeen avioliitosta olisi tullut pelkkä yhteinen tapa. Sellaiset avioliitot, joka eivät pääty eroon ja joissa on paljon keskinäistä kunnioitusta ja rakkautta ovat valtavan hienoja avioliittoja, koska mikään ei ole kauniimpaa kuin rakkausihmisensä rakastaminen ja tulla hänen osaltaan rakastetuksi. Kun taas sellaiset avioliitot, jotka eivät ole päättyneet, mutta niissä on jäljellä enää pelkkä tyhjä kuori, ovat epäonnistuneita avioliittoja, jotka erottaa onnistuneista avioliitoista se, että ero on jäänyt tekemättä.

Näin kertoo Anna -lehdessä muutama nainen:

”Suhde oli kestänyt 19 vuotta. Eropäätöksen tekeminen kesti kaksi vuotta. Syynä eroon oli kyllästyminen. Meillä ei ollut enää mitään yhteistä. Minua pelotti yksijääminen ja se, että miten pärjäisin taloudellisesti. Pelko oli turhaa, olen pärjännyt. Olin aivan muumioitunut ihmisenä, varsinkin sisäisesti. Olen onnellinen siitä, että sain tehtyä päätöksen.”

”Nuorena aikuisena alkanut suhde päättyi 16 vuoden jälkeen siihen, että kasvoimme eri suuntiin. Asian tajuamiseen meni muutama vuosi. Ennen eroa minua pelotti yksin jääminen loppuelämäksi ja joidenkin ihmisten asenne sanaan ”eronnut”. Tunsin surua ja toisen osapuolen pärjäämistä ilman apuani. Hoivaviettini sai kolhuja.”

”Mieheni uskottomuus sai minut eroamaan, mutta eropäätöksen tekeminen kesti lähes 15 -vuotta. Eniten minua pelotti se, miten pärjään taloudellisesti.”

Lukiessa ihmisten syitä eroamattomuuteen lähes jokaisessa vastauksessa on mainittu pelko. Milloin pelko liittyy talouteen, milloin siihen, että mitä muut ajattelevat ja milloin siihen, että pelkää aikuisen ihmisen pärjäämistä ilman totuttua apua. Jälkimäisessä pelossa lienee usein kyse läheisriippuvuudesta, mutta kaksi muuta mainittua pelkoa on aivan turhaa. Ehkä joissakin tapauksissa huoli taloudellisesta pärjäämisestä sekoittuu tietystä elintasosta luopumiseen, jotka ovat kaksi eri asiaa. Kun taas pelko siitä, mikä asenne joillakin asennevammaisilla ihmisillä on sanaan ”eronnut” on ehkä typerin pelko ikinä. Jos joillakin ihmisillä on pokkaa arvostella toisten ihmisten valintoja niin menköön maakuoppaan tai terapiaan.

Rakkaus on kaikki mitä meillä on. Ilman sitä missään ei olisi mitään järkeä. Kuten esimerkiksi rakkaudettomassa avioliitossa. Sehän olisi vain seinällä oleva kehys ilman kehysten sisällä olevaa maalausta.