Havaintoja parisuhteesta

Haluan jotain paljon kauniimpaa

15.3.2019 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Sain muutama päivä sitten julkaisemaani tekstiini ”Saako seksiä hakea muualta” muutaman koskettavan viestin. Yhden saamistani viesteistä haluan luvalla julkaista saman tien. Nainen haluaa antaa saatesanoiksi tarinalleen seuraavan ohjeen: Lähtekää vaikeasta suhteesta ennen kuin vahingoitatte itseänne liikaa ja peruuttamattomasti.

 

”Monta kertaa on tehnyt mieli kommentoida tekstejäsi, mutten ole uskaltanut omalla naamallani tehdä. Pelkuri! Laitan tähän yksityisviestiin oman tarinani, voit käyttää sitä, jos katsot siitä olevan jotain apua jollekin. Tässä siis minun kertomukseni kirjoitukseen ”saako seksiä hakea muualta”.

Se oli minun toinen liittoni, muutaman vuoden yksinolon jälkeen. Alusta lähtien miehellä oli ongelmia erektion kanssa, mutta asiasta ei saanut puhua, ei millään muotoa. Avitin asiaa vuosikaudet makaamalla kuin kuollut lahna sängyssä, liikkumatta paikallani, jotta hän saa oman tyydytyksensä aktista. Ehdotin kondomin käyttöä, kun erektio-ongelmien lisäksi oli myös murheena liian nopea laukeaminen. Tämä auttoi jonkin aikaa, vuoden tai kaksi.

Vuosien varrella lahnan osa alkoi todella kalvaa myös henkisesti. Nipistelin ja painoin kynnellä kynsinauhoja kivun aikaan saamiseksi, jotta seksi unohtui ja mies sai nopean tyydytyksen ja minä pääsin eroon koko asiasta taas pariksi viikoksi. Yksi asia johtaa toiseen, aloin vältellä miestä kaikin mahdollisin tavoin, jotta tämä pakkoseksi tai oikeastaan miehen masturbaatioalustana oleminen jäisi minimiin. Minä menin aikaisemmin nukkumaan ja teeskentelin nukkuvaa tai väsynyttä ettei taas tarvitsisi sietää pakkoseksiä.

Ajan kuluessa ja ongelmien kasaantuessa minultakin loppuivat keinot, kun erektiota ei enää saatu aikaiseksi millään. Yrittää piti, vaikka väkisin. Sitä voi ihan miettiä, miltä tuntuu maata sängyllä kun alapäätä kaivellaan ja levitellään, yritetään suuseksiä ja vaikka mitä, mutta alhaalla ei tapahdu mitään. Ei kummallakaan meistä.

Viimein eräänä iltana ollessani iltapesulla, alasti, pesemässä kasvojani, puolisoni tuli kylpyhuoneeseen ja työnsi kätensä minun alapäähäni, tarkoituksenaan kai jonkin sortin lämmittely. Kysyin mitä helvettiä teet ja hän vastasi, että tämähän on minun. Siis minun vaginani on hänen ja hän omistaa sen. Vastaukseni voitte arvata. Siihen loppui seksi meidän välillä. Tässä vaiheessa astui kuvioon se toinen mies. Mies joka sai minut heräämään ja ymmärtämään etten sittenkään ollut aseksuaali, niin kuin olin jo itseni diagnosoinut. Sitten minusta tulikin tämän tarinan pahis, pettäjä ja huora.

Kahdenkymmenen avioliittovuoden aikana meillä oli hetkittäin siedettävää seksiä, mutta ne kerrat olivat poikkeuksia. Pääsääntöisesti osani oli olla patja, maataa hiljaa ja antaa toisen tehdä työ hänen oman tyydytyksensä saamiseksi. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Tyytyä osaani, sietää onneton seksielämä ja lopulta se ettei toinen pystynyt mihinkään? Lääkäriin hän ei suostunut menemään, eihän vika ollut hänen.

Lopulta tietysti mies arvasi, että jotain on meneillään ja kerroin, että minulla oli suhde toiseen mieheen. Puoliso oli valmis jatkamaan suhdetta, sillä ehdoin että meillä on vielä seksiä. Mies ei kai ymmärtänyt yhtään missä ongelman ydin oli, puhumattomuus, oman ongelmansa kieltäminen. Minä en halunnut jatkaa tässä liitossa, en voinut mitenkään suostua samaan rooliin ja asemaan, sillä tämä liitto vei minut henkisesti ja fyysisesti haudan partaalle.

Lähtö liitosta tuli viimein, kun riidan ja käsirysyn päätteeksi mies puri poikaamme käteen, niin että ihoon jäi pysyvät arvet. Tämäkään ei ollut hänen vikansa, vaikka lastensuojelu ja poliisi hänet tekoon syylliseksi totesikin. Mutta minun vika kaikki oli, kun minulla oli ollut se toinen mies. Minä olen se pettäjä ja huora, kun ensin olin viisitoista vuotta kestänyt osaani patjana.”