”Hänen sylissään tunsin ensimmäistä kertaa vuosiin että olen oikeasti toisen ihmisen lähellä'

”Usein tulee luettua kirjoituksia, jossa puolisolla on todettu alkoholismia tai muita vakavia riippuvuussairauksia. Tulee myös luettua fyysisestä väkivallasta.

Omassa suhteessani jäin vuosikausiksi jumiin kiltin luonteeni ja toisen henkisen painostaminen vuoksi. Suhteen alussa minulle kerrottiin masennuksesta ja ahdistuksesta. Muut diagnoosit osattiin taidokkaasti jättää kertomatta. Suhde alkoi salama ihastumisena. Seksi oli alusta asti loistavaa joten se oli yksi keino pitää minut otteessa. Jos lähtisin en enää saisi vastaavaa kemiaa kokea. Uskoteltiin myös että kukaan ei hyväksyisi haastavasti käyttäytyvää esikoistani ja samat ongelmat suhteesta toiseen.

Yhteiset haaveet olivat samat. Perheen perustaminen. Minulla oli edellisestä suhteesta lapsi ja tiesin että haluan lisää. Olinhan vielä alle kolmekymppinenkin. Meille syntyi 2 yhteistä lasta. Toinen lapsi sai alkunsa myös painostuksen seurauksena. Lapsethan olivat ainoa toteutunut unelma ja asia joka pitää puolisoni elossa. Esikoislapsestani tuli välittömästi rasite ja häneen ei jaksettu enää puolisoni puolelta panostaa.

Perheestä huolehtiminen oli 99% minun vastuullani. Taloudelliselta asemalta olin yksinhuoltaja sekä puolisoni elättäjä. Emme muuttaneet missään vaiheessa yhteen. Jälkeenpäin ajateltuna tämä oli siunaus. Vuosikausia kuuntelin tyhjiä lupauksia muutoksesta parempaan elämään. Loppuvaiheessa sain viikottain kuulla puolisoni itsetuhoisista ajatuksista. Myös lasten kuullen.

Yhtäkkiä perhe ei enää riittänyt. Haluttiin avata suhdetta. Käydä luvan kanssa vieraissa. Saada huomiota muilta koska minun antamani huomio ei koskaan riittänyt. Se oli kuin äiti kehuisi lastaan, näin minulle kuvattiin. Suostuin kaikkeen sillä pelkäsin että en saa enää apua lasten hoitoon. Arki oli kuormittavaa univelkoineen ja sairasteluineen. Revin kaikki vanhat haavani auki.

Sitten tapasin jonkun. Ihmisen joka oli positiivinen, itsevarma ja halusi minut sellaisena kuin olen. Taustastani huolimatta. Hänen sylissään tunsin ensimmäistä kertaa vuosiin että olen oikeasti toisen ihmisen lähellä. Vuosikausiksi kadonnut nauru ja ilo palasivat elämään. Omat masennus ja ahdistus oireet loppuivat siihen kun vanha suhde loppui.”