Hei sinä kiukkupylly, kiukuttelusi hyödyttää minua!

Hei sinä blogissani kiukutteleva aikuinen. Juuri sinä, jonka mielestä blogini on pahinta kuraa ikinä ja bloggari sitä varsinkin. Juuri sinä, joka aika ajoin tulet sen kommenttikentälle kertomaan. Kiitos! Jokainen kommenttisi nimittäin lisää blogini näkyvyyttä ja näkyvyys on osa toimeentuloani.

Samalla kun sinä kommentoit tekstejä joita sinä vihaat, varmistat, että saat niitä eteesi seuraavillakin viikoilla. Niin toimii algoritmi. Sinä tavallaan siis kaivat verta omasta nenästäsi.

Ei se minua haittaa, vaan kuten sanoin niin se hyödyttää. Samalla kun esität toiveita, että koko blogi loppuisi niin kommenteillasi pidät sitä hengissä. Kiitollinenhan siitä pitää olla.

Samalla olen ihmeissäni. Miten ihmisellä on aikaa seurata ja kommentoida sellaista blogia, joka häntä ärsyttää. Itselläni kun ei tunnu olevan aikaa sellaisillekaan aktiviteeteille, jotka kiinnostavat. Vai onko olemassa ihmisryhmä, jotka tekevät kaikkea sellaista mistä he eivät tykkää?

Menevät aamulla työhön, jota vihaavat. Ovat parisuhteessa ihmisen kanssa, jota inhoavat. Harrastavat harrastusta joka vituttaa ja lukevat maailman paskinta blogia. Kyllähän sellainen elämä alkaa ärsyttämään ketä tahansa ja siinä viitekehyksessä en yhtään ihmettele, että miksi kommentit joita he antavat ovat niin negatiivisia ja rumia.

Saanen ehdottaa. Kokeikaa edes yhden päivän ajan tehdä kaikkea sellaista mistä tykkäätte. Kuuntelette musiikkia joka on hyvää. Syötte herkullista ruokaa. Katsotte mahtavan leffan. Suutelette ihanaa ihmistä ja lopuksi luette blogia joka viehättää teitä.

Yksi päivä edes. Seuraavana päivänä voitte sitten halutessanne palata takaisin blogini pariin kertomaan kuinka paska se on ja minä hymyilen koko matkan pankkiin.

Tai sitten alatte elämään teille mielekästä elämää. Vahva suositus.