Ilkeys on voittava hevonen

Tällä viikolla tapahtunutta:

Elinkeinoministeri iloitsee siitä, että ihmiset saavat potkuja. Valtionvarainministeri vitsailee heidän kustannuksellaan joihin hallituksen leikkauspolitiikka osuu kipeimmin. Sosiaaliministeri kertoo että lastensuojelusta leikkaaminen on oikea suunta. Kokoomuksen kansanedustaja pilkkaa entisen presidentin ulkonäköä.

Jos jollain sanalla pitäisi ilmaista joidenkin ministerien ja kansanedustajien käytöstä niin sana olisi ilkeys. Miksi ilkeydestä on tullut niin näkyvää politiikassa? Onko todella niin, että sellaisella käytöksellä varsinkin perussuomalaisten ja kokoomuksen kannattajien keskuudessa saa suosiota? Nimittäin samaa ilkeyttä näkee heidänkin keskuudessa jotka eduskuntaan eivät ole vielä nousseet. Ilkeys on voittava hevonen jota kannattaa käyttää.

Ilkeys on perussuomalaisten voimavara ollut jo vuosia. Sillä on noustu valtaan saakka. Ehkä se kannustaa muitakin seuraamaan heitä kannatuksen saamiseksi ja sivistyksen voi uhrata kehityksen tieltä.

Poliittinen satiiri ja toisinaan kovakin kielenkäyttö valtaapitäviä kohtaan on jopa suotavaa ja kuuluu demokratian ytimeen. Meillä se on vain kääntynyt siihen suuntaan, että valtaapitävät käyttävät kovaa kieltä kansalaisia kohtaan ja piilittelevät meitä. Tämä kehitys on tapahtunut nopeasti tämän hallituskauden aikana. Toisinaan tuntuu jopa siltä, että olisin kansalaisena hallituksen halveksunnan kohteena, joten suuri kysymys kuuluu, että kenen puolella hallitus oikein on ja keiden asiaa he haluavat edistää jos kansalaisena kokee olevansa turha ja vitsi?