”Ja niin jatkui onnellinen perinteinen parisuhde josta ei erota tule, kaiken kaikkiaan 25-vuotta”

”Kysyit kirjoituksia erilaisissa parisuhteen muodoissa olleilta tai olevilta. Tässä oman perinteisen parisuhteen tarina.

Olin 24-vuotias, rakastuin päätä pahkaa ja suhde alkoi tulisesti, isosti rakastaen ja vauhdilla, täynnä niitä kuuluisia punaisia lippuja, mutta minä niistä välittänyt. Elämä on tässä ja nyt, saan tuntea rakkautta ja antaa rakkautta takaisin. 

Muutin miehen paikkakunnalle ja yhteen hänen kanssaan vain muutaman kuukauden kuluttua tapaamisestamme, kaupunkiin jossa minulla oli vain pari kaukaisempaa sukulaista,ei omia kavereita. Kaverit tulivat kaikki miehen kautta.

Olin heti jo huomannut miehen olevan todella mustasukkainen. Hänellä oli runsasta päihteiden käyttöä ja melko rankka päihdemenneisyys. Hän oli myös omien sanojensa mukaan kova flirttailemaan. Kun kävimme baareissa yhdessä, vieraat naiset kävivät minulle ihmettelemässä hänen käytöstään, koska oli kuitenkin minun seurassani.

Ensimmäisestä uskottomuudesta sain tietää jo melko pian parisuhteen alettua. Miehellä oli suhde. Lähdin pois yhteisestä kodista, otin sairaslomaa töistä ja menin viikoksi vanhemmilleni. Palasin kotiin keskustelemaan asiasta, päädyimme jatkamaan. Molemmat halusimme sitä. Toiveet yhteisestä elämästä olivat kuitenkin aivan erilaiset. Itse halusin lapsia ja muuttaa pois Suomesta, ainakin käydä kokeilemassa miltä tuntuisi asua muualla kuin Suomessa. Mies ei halunnut lapsia eikä pois Suomesta. Elin miehen haluamaa elämää, ajan viettoa kavereiden kanssa ja alkoholia kului myös itsellä paljon.

Neljän vuoden päästä huomasin olevani raskaana. Mies järkyttyi ja joutui punnitsemaan uudelleen halunsa perustaa perhe. Itse halusin lasta niin kovin että mietin jälleen suhteen päättämistä jos mies ei lasta haluakaan. Taas päädyimme kuitenkin jatkamaan suhdetta. Raskaus oli vaikea ja kasvatti meitä ihmisinä paljon. Tuli vauva arki. Palasin töihin lapsen ollessa hieman yli 2-vuotias ja aloimme miettiä toista lasta. Vuoden päästä tulin uudelleen raskaaksi ja saimme toisen lapsemme. Taas muutama vuosi kotona lapsen kanssa osapäivä työtä tehden jotta lasten kotona olo mahdollistui, koska en halunnut heitä päiväkotiin liian pieninä. Mies oli hyvä isä lasten ollessa pieniä ja hoiti osuutensa kunnialla. Läpsystä vaihto kun mies tuli töistä kotiin, minä lähdin töihin. 

Vapaa aikansa mies käytti päihteiden ja kavereiden parissa. Uskottomuus astui taas kuvioihin ja pian oltiinkin tilanteessa jossa mies halusi jo avioeroa, ei kertonut syytä mutta tiesin syynä olevan toinen nainen, tällä kertaa enemmän kun pelkkää seksiä. Tiesin aina kun miehellä oli suhde, vaikka hän ei niitä koskaan myöntänytkään, mutta kysyttäessä ei myöskään kieltänyt. Aina annoin anteeksi. Vielä tässäkin vaiheessa päätin taistella suhteen puolesta. Otin jopa puheeksi avoimen suhteen, mies ei suostunut, koska sehän olisi tarkoittanut sitä että hänen olisi annettava myös minulle tietty vapaus. Se ei olisi hänen sanojensa mukaan mahdollista.

Seksuaalisesti emme pystyneet tyydyttämään toistemme tarpeita, mies jatkoi uskottomuuttaan ja itse en saanut sellaista seksiä jota halusin, vaikka yritin asiasta keskustella ja ehdottaa asioita, joten lopetin seksin hänen kanssaan lähes kokonaan, mutta haluni eivät kadonneet eli hukkasin ja piilotin täysin omat tarpeeni. 

Ja niin jatkui onnellinen perinteinen parisuhde josta ei erota tule, kaiken kaikkiaan 25-vuotta. Henkistä väkivaltaa, uskottomuutta, päihteitä, pelaamista… Raha-asioiden sotkemista. En itse tietenkään ole ollut vain sivusta katsoja, olen antanut tämän kaiken tapahtua. Olen tehnyt virheitä, isoja virheitä. Isoin virheeni miehen mielestä on lyhyt suhde joka minulla oli kun avioliitossa oli jälleen todella vaikea aika ja minulla oman terveyden kanssa haasteita. Omasta mielestäni tein pahempiakin virheitä.

Viime keväänä mieheni ilmoitti haluavansa erota, itse olin kypsytellyt ajatusta jo pitkään, mutta en kuitenkaan olisi pystynyt suhdetta päättämään halusin muuta, mutta olin tyytynyt ajatukseen että näin tässä nyt mennään.

Alkujärkytyksen jälkeen aloin miettiä elämääni, kuka olen ja mitä haluan. Omaa seksuaalisuuttani. Omia halujani. Nyt 48-vuotiaana saan tuntea itseni upeaksi, kauniiksi ja haluttavaksi.Saan loistavaa seksiä ihmiseltä jonka kanssa seksuaalinen kemia osuu täysin yhteen.

Voin vapaasti miettiä haluanko edes enää ikinä elää perinteisessä parisuhteessa. Vai olisiko joku muu sittenkin se oma juttu. Onneksi nyt saan avoimin mielin tutkia maailmaa, seksuaalisuutta ja niiden kauneutta. Olen onnellinen.”