#Jätetty #Rikottu #Satutettu

Erään jätetyn hetkiä:

#pidähuolta #hiljaa #allyouneedislove #säselviitmistävaan #kiitollinensiunattuonnellinen #runo #viimeinen #eisuavoikukaanrakastaa #omatrajat #hyvinvointi #sullaonlupaollaonnellinen #jätetty #rikki #satutettu #traumat #vaikeaa #sieluunsattuu #sydämeensattuu #hengitä #joskus

Viimeinen runo on ihan itte tehty.
Olkoon tuleva vuosi rakkauden vuosi. Ihan kokonaisena minänä. Rakastan.

Juuri nyt on vain haavoilla. Sielu rikki. Pieninä palasina, ehkä pienempinä kuin ikinä ennen. Sillä minähän rakastin. Olin valmis. Valmis sitoutumaan, joustamaan, kasvamaan, oppimaan, yrittämään, pyytämään anteeksi. Tiesin, että olisin pystynyt vaikka mihin. Otin riskin ja hyppäsin.
Toinen ei hypännytkään. Halusi vain hetken hupia, käyttötavaraa ja pelimerkin. Esineen, jota voi käyttää ja sitten heittää roskiin, vailla tunnontuskia. Ja minulle jäi vain kysymyksiä.

On mielenkiintoista huomata, että sulle on valehdeltu ja uskoteltu tunteita, jotka eivät ole tosia. On ikäänkuin esitetty näytelmää, mutta kyseessä on näytelmä nimeltä Elämä.

Syvällä sisimmässä olet tiennyt totuuden, mutta naiivisti halunnut uskoa hyvään, rakkauteen ja välittämiseen.

Miten tuntuu kuin todellisuudentajusi olisi hämärtynyt etkä tiedä enää mihin uskoa. Kaikki koetut hetket painuvat usvaan etkä enää erota valhetta totuudesta.
Olet aivan viime hetkiin saanut rakkautta puskevaa informaatiota ja sitten puff.

Saat kuulla olevasi arvoton, ihminen, joka ei ansaitse mitään hyvää, ei edes mahdollisuuksia. Ei suoria sanoja, rehellisyyttä etkä enää tiedä mihin tai kehen uskoa.
Kuin matto olisi vedetty jalkojen alta kokonaan. Alat miettiä, että miksi. Miksi laskit suojauksen, miksi yritit. Miksi päästit toisen lähelle. En keksi muuta vastausta kuin uskon hyvään.

Toivon ettei kukaan toinen joudu kestämään tällaista kipua, valheiden verkossa elämistä, mikä horjuttaa ihmistä perustuksia myöten. Ja kun tajuntaan iskee se, että sun kipu on toiselle mitätön sivuseikka ja sun rikki meneminen vahvistaa toisen voiman tunnetta, saa nauttimaan vallan tunteesta, voittamisesta.

En ole valmis luopumaan uskosta hyvään. Minua saa lyödä, vaikka sata kertaa. Repiä rikki, palasiksi. Rusentaa pieniksi siruiksi sielusta saakka. Saa talloa, sylkeä päälle ja kertoa kuinka ruma, paha ja arvoton olen. Saa käyttää kaiken energiansa minun satuttamiseeni.
Mutta en luovu uskostani, en tavastani ajatella, että ihmiset ovat hyviä. Haluan uskoa hyvään. Haluan olla hyvä ihminen, tulla vähän paremmaksi joka päivä.

Minussa on paljon virheitä. Epäkohtia. Olen varmasti usein hankala, vaikea ja mahdoton. En voi kehuskella ulkoisella enkä sisäisellä kauneudella. Mutta uskoani hyvään minulta ei voi viedä.

Vilpittömästi voin kiittää toista ihmistä. Yhteisestä matkasta, olkoonkin, että toiselle se oli todellisempaa kuin toiselle. Voin kiittää, että sain kasvaa ihmisenä. Voin kiittää näistä kyynelistä, kivusta, siitä, että minä sain yrittää. Sain yrittää olla rakkauden arvoinen. En ollut. Sain itse rakastaa näillä kyvyillä, täysillä.

Elämä on mulle hyvä, ihmiset ovat hyviä. Kai.
Onneksi voin luottaa siihen, että Ystävät ovat. Heille olen Rakas, vaikka en aina olisi niin rakastettava. Mun Perhe on ja pysyy.

Kiitos. Voin sanoa yhä. Rakastan.
Hyvää matkaa, tule onnelliseksi.”