Jos tämän kaiken jälkeen joku kehtaa tulla sanomaan, että pienemmän puolella tässä ollaan niin saa olla jo pokkaa

Kuvailtuja tapahtumia Tampereen asunnottomien yön tapahtumasta jonne sai mennä muutkin kuin asunnottomat. Ihmiset jotka ovat vähävaraisia.

Paikalle saapuu henkilö joka kertoo käyvänsä lukiota. Hän on haltioissaan näkemästään keräysvaatteista. Kysyy, että onko vaatteet todellakin ilmaisia ja että saako hän ottaa pikkusiskolleenkin. Hän on aidosti onnellinen, että saa itselleen ja siskolleen vaatteita.

Paikalla on myös ruokalähettikuski. Hän kysyy, että onko mahdollista saada talvitakkia. Itsellään hänellä on päällään resuinen verkkatakki, joka päällään hän kuskaa muutaman asteen lämpötilassa hyväosaisimmille ruokaa. Hän on työllistänyt itsensä. Vailla mitään työntekijän oikeuksia, mutta kuitenkin. Hallituksen unelmaihminen. Itsensä hän pukee lahjoitetuilla vaatteilla.

Väkeä on paljon. Kaikki sämpylät menee kaupaksi. Tumpuista ja villasukista lähes tapellaan. Eräs sanoo asuvansa lähellä olevan esiintymislavan takana. Tunnelma säilyy koko ajan hyvänä. Ihmiset tuntuvat olevan kiitollisia siitä, että toiset ihmiset auttavat. Paikkaavat sitä apua, jonka yhteiskunta jättää paikkaamatta enenevissä väärin.

Asunnottomien päivää ja yötä vietettiin sanaan aikaan kuin eduskunnassa oli käsittelyssä muun muassa asumistukea leikkaava laki. Sama laki joka tulee kurittamaan paikalla olleen lukiolaisen perhettä vielä enemmän. Ehkä tuo lukiolainen tulee taas ensi vuonna hakemaan kiitollisena lisää vaatetta. Ruokalähetillä on onneksi nyt lämmin takki, jolla viedä työntekijän oikeuksitta ihmisille aterioita.

Enkä heillä on ensi vuonna varaa tilata sitä vielä enemmän, sillä samaan aikaan kun väki asunnottomien tapahtumassa lisääntyy niin he jotka jo nyt pärjäävät hyvin, alkavat pärjätä vielä paremmin.

Se on kärjistettynä ja tiivistettynä se poliittinen valinta joka tässä ajassa on tehty. Jos tämän kaiken jälkeen joku kehtaa tulla sanomaan, että pienemmän puolella tässä ollaan niin saa olla jo pokkaa.