”Kaikki nämä vuodet, joina emme vielä olleet tavanneet, ovat kasvattaneet meitä tätä varten”

”Olen tässä pohtinut erästä asiaa, jonka puolisoni sanoi tuossa ehkä viime vuonna.
Eli ”oltaispa tavattu jo silloin, kun en vielä tuntenut lasteni isää”.

Varsin ihana ajatus, mutta itse ehkä ajattelen niin, että kaikki nämä vuodet, joina emme vielä olleet tavanneet, ovat kasvattaneet meitä tätä varten. Olemme saaneet ihanat ja kunnolliset lapset jonkun muun kanssa, jota meidän mahdolliset yhteiset lapset eivät olisi olleet.

Olisimmeko jo eronneet 15-17 vuoden jälkeen? Olisimmeko onnellisia? Olisiko meillä kahdenkeskeistä aikaa 2 viikkoa kuukaudesta, ilman lapsia, kun ovat toisilla vanhemmillaan.

Rakastan naistani yli kaiken ja hänellä on myös upeat lapset, joita rakastan ja he rakastavat minua, vaikka heillä on hyvä ja kunnollinen Isä, jota myös arvostan. Tulen myös nykyään toimeen oman lapseni äidin kanssa, vaikka alkuun eron jälkeen se ei ollut helppoa. Eikä varsinkaan siksi, että minusta tuli lähivanhempi.

Itse koen, että en olisi ollut valmis tähän nykyiseen parisuhteeseen vielä silloin, vaan olen saanut tehdä omat virheeni ja kokea ”väärien” ihmisten teot ja tunteet itseäni kohtaan. En myöskään usko, että puolisoni olisi ollut valmis rakastamaan minua silloin.

Uskon, että meillä on hyvä tulevaisuus edessä, vaikka ei vielä olla jaettu yhteistä elämää montaakaan vuotta.
Eläkää ja nauttikaa, sekä kosketelkaa toisianne ja itseänne.”

Jos tämän julkaiset, niin pliis nimettömänä.”