”Kumpi lopulta on parempi, ankara, vaativa ja heikoimpia sortava yhteiskunta vai sellainen, jossa kaikki yritetään ystävällisesti pitää mukana?”

”On älyllisesti epärehellistä uskotella tai kuvitella, että kaikkien Suomen 278700 työttömän tilanne ratkeaisi samalla konstilla, siis kepillä. On kuin tilastoissa olisi 278700 työtöntä, joiden tilanne on täysin sama ja jotka saavat työtä kunhan vain, noh, ottavat itseään niskasta kiinni tai jotain. Ajatuksella: ”Kyllä ne menevät töihin, kunhan tuet viedään”.

On älyllisesti epärehellistä jos tuodaan jostain Tanskan-mallista keppiä mutta ei porkkanoita, kuten on väitetty.
Työttömien tilanteet ovat erilaisia. Hyvin ja helposti työllistyvä työllistyy varmaan viimeistään 3 kk:n sisään ja olenpa tuntenut sellaisenkin työttömän, joka lopulta työllistyi ihan hyvin (siis jonkinlaiseen johtajan pestiin) kahden vuoden sisäänkin, vaikka meinasi jo menettää toivonsa työllistymisensä suhteen.

Mutta jos oikeasti halutaan lisätä työllisyyttä nimenomaan työttömien ja etenkin pitkäaikaistyöttömien keskuudessa, se todennäköisesti vaatii yksilöllisempää ja räätälöidympää tukea, valmennusta ja apua ja se taas MAKSAA ja vaatii muitakin resursseja. Mutta mikään ei saisi maksaa. Kepittäminen ei (muka) maksa mitään.

Kuitenkin tulisi pohtia kokonaisuutta: halutaanko heikentää työehtoja, palata 100 v ajassa taaksepäin? Mitä seurauksia sillä olisi? Halutaanko tosiaan matalapalkkaisia töitä, joiden palkalla ei tule toimeen mutta joita on pakko ottaa vastaan, koska ei tosiaan muuten pärjää senkään vertaa (kuulen jo: ”voi voi, mikset kouluttautunut paremmin/ mennyt parempiin töihin”)? Vai haluttaisiinko aidosti työllistää ihmisiä, ottaa heitä osallisiksi yhteiskuntaan heidän ehdoillaan ja resursseillaan, vaikka sellainen maksaisi enemmän yksilöllisesti räätälöitynä työllistymisen tukena, apuna ja ohjauksena tai rahallisena tukena?
Kumpi lopulta on parempi, ankara, vaativa ja heikoimpia sortava yhteiskunta vai sellainen, jossa kaikki yritetään ystävällisesti pitää mukana?

Varmaankin tämä jälkimmäinen on täysi utopia mutta edellisen kaltaisessa en haluaisi elää edes siihen parhaiten pärjäävään eliittiin kuuluvana.”