Marjan ja Samin seksisuhde osa 7

 

Elämä kiertää kehää. Lapsuus, nuoruus ja aikuisuus eivät ole toisistaan irrallaan olevia ajanjaksoja. Samat rakkauteen liittyvät kysymykset pyörivät ihmisen mielessä oli hän sitten teini tai jo varttuneeseen ikään pääsyt. Kuinka hurmata kiinnostava ihminen? Miten tehdä itsestä kiinnostava? Riittääkö uskallus tehdä aloitteita? Tänään Marjan ja Samin seksisuhteessa syöksytään hurmaamisen maailmaan. Seuraava postaus tulee Marjan Puhu muru –blogiin.

 

 

 

Marja: Aattelitko sä ikinä teininä et kumpa voisin olla niin kun toi luokan suosituin jätkä?

 

 

 

Sami: Itse asiassa en ajatellut. En mä kaivannut sellaista huomiota. Varsinkin, kun sain paljon hyvää huomiota tytöiltä. Yksi kirjoitti, että mä oon sellainen namiskuukkeli. Ehkä mä opin jo silloin, että ei tarvitse olla luokan kovin ja näkyvin tehdäkseen tyttöihin vaikutuksen. Mä oon aina ollut vähän sellainen pehmeä hedelmäkarkki ja toiset tykkää paljonkin pehmeistä hedelmäkarkeista.

 

 

 

Sami: Sä olit jo nuorena tosi kaunis. Tiedostitko sä sen? Antoiko se sulle itsevarmuutta, kun pojat katselivat vai tuntuiko se häiritsevältä?

 

 

 

Mulla oli nuorena kaksi eri maailmaa. Oma kotikylä ja muu maailma. Kotikylässä olin kuin häkkilintu. Kiusaaminen teki sen. Jälkikäteen oon kyllä kuullut pahimman kiusaajan olleen muhun rakastunut. Nuori mies näytti sen vain oudolla tavalla. Muussa maailmassa mä tunsin ne ihailevat katseet ja siellä uskalsin hymyillä takaisin. Siellä mä olin sopiva, ehkä kauniskin ja vapaa. Vapaus toi itsevarmuuden ja se mut varmaan saikin lähtemään niin nuorena kotikylästä.

 

 

Marja: Vai pehmeä hedelmäkarkki. Miten sä sitten hurmasit tytöt?

 

 

 

Sami: Tämä kuulostaa vähän liian itseriittoiselta, mutta sanon silti. Mä en aikuisenakaan ole tehnyt aloitteita tai yrittänyt hurmata. Se on mennyt toisinpäin. Tosin mä oon ollut aika helppo tulla hurmatuksi. Pientä hymyä ja muutama kehuva sana ja minä olen ollut hurmaantunut. Mä aloin seurustella jo ysillä, niin enhän mä silloin voinut edes yrittää hurmata. Silloin oli vielä moraalia ja selkärankaa jäljellä. Mä oon ollut jo nuorena helposti lähestyttävä, joten mä oon lähinnä vain ollut paikoillani ja tyttö on tullut. Voi että sentään.

 

 

Sami: Teitkö aloitteita poikien suhteen vai koitko sä sen niin, että sulla ei ole lupaa siihen?

 

 

Marja: Kyllä tein. Nyt jälkikäteen melkein nolottaa, miten avoimesti flirttailin ja menin juttelemaan. Se oli niin ihanaa. Mä nautin jo silloin mahdollisuudesta valita kiinnostava tyyppi. Toki esitin välillä hyvin vaikeesti tavoiteltavaa niin kuin Cosmopolitan opetti. Mun ekan poikaystävänkin tapasin Mäkkärin pihalla Hesassa. Pummasin tupakkaa ja seuraavaksi sovin treffit. Sit sitä kikatettiin koko automatka kotiin. Mut kaikki tää kuului muuhun maailmaan, ei kotikylään. Erityisen ihanaa oli se huumaava jännityksen tunne kun meni juttelemaan kiinnostavalle tyypille. Koko keho kihelmöi ja tunsi sen energian.

 

 

Marja: Mistä sä luulet et oot oppinut olemaan ja houkuttelemaan ihania tyttöjä ja myöhemmin naisia sun luokse?

 

 

 

Sami: Olemalla yrittämättä liikaa. Mä itse ärsyynnyn jos joku kontaktia hakeva nainen on liian tyrkky. Nykyinen vaimo ihastui minuun siksi, että tein itsestäni pellen tanssilattialla, nauroin itselleni. Mä voin käsi sydämellä sanoa, että ollessani esimerkiksi kesällä rannalla, niin katseeni kohdistuu enemmän ihmisiin. jotka tekevät jotain erikoista tai näyttävät siltä, että eivät ole tulleet esittelemään kroppaansa tai elvistelemään muutoin. Mä oon varma siitä, että on olemassa naisia, jotka ajattelevat samoin. Olemalla oma hölmö itsensä, nuorena ilman lihaksia ja vanhempana iskävatsan kanssa, kiehtoo osaa naisia ja joita se kiehtoo, riittää minulle.

 

 

Sami: Mistä sun itsevarmuus kumpusi siihen flirttailuun, vaikka sulla oli paha koulukiusatun tausta?

 

 

 

Marja: Mä luulen et mulla auttoi kotona saatu rakkaus. Olin lapsena isin tyttö. Isi kehui kauniiksi ja taitavaksi. Sain tehdä kaikenlaisia poikienkin juttuja vaikka olin tyttö ja kaikki sen antoi itsevarmuutta. Myös äiti näytti rakkautensa sanomalla ja halaamalla aina kun tarvitsin halia. Äiti myös näytti olevansa äidin roolinsa lisäksi nainen. Vahvan naisen rinnalla oli hyvä kasvaa aikuiseksi. Vaikka mua oli haavoitettu koulukiusaamisen muodossa, tiesin et kyllä mua voi joku rakastaa kuin hullu puuroa.

 

 

 

Marja: Uteliaisuus voittaa. Miten se sun eka seurustelusuhde sitten alkoi?

 

 

Sami: Mä olin ihastunut yhteen toiseen tyttöön. Yritin näyttää mahdollisimman hedelmäkarkilta koulun käytävillä. Kerran pääsin tanssimaan koulun diskossa hänen kanssaan, mutta en uskaltanut sanoa mitään ja välillämme oli niin iso tila, että väliin olisi mahtunut joku kolmas. Sitten tuli koulun diskossa minut hakemaan tanssimaan opettajan tytär. Tanssittiin useampi tanssi. Myöhemmin hän kysyi minulta, että aletaanko olla. Kyllä me alettiin. Hänestä tuli nuoruuteni suunta. Jatkan sillä suunnalla vieläkin.

 

 

 

Sami: Miten sun eka seurustelu alkoi?

 

 

Marja: Mä näin ne suloiset siniset silmät ja vähän aran, mutta uhmakkaan olemuksen. Se herkkyys kiehtoi mua. Poika oli mua muutaman vuoden vanhempi ja poltteli niin coolin oloisesti tupakkaa. Se antoi mulle täydellisen tekosyyn mennä pummaamaan tupakkaa. Samalla pääsin höpöttelemään ja hymyilemään pojalle. Ja se toimi. Syötiin yhdessä ja sovittiin treffit seuraavaksi viikonlopuksi Helsinkiin. Mikä jännitys! Äitiäkin taisi jännittää mun puolesta. Kävi ilmi et poika oli Keravalta. Siitä alkoi mun vapaus. Voi miten mä nautin hypätessäni bussiin ja lähtiessäni  pojan luo. Se oli niin suurta rakkautta kun teinirakkaus voi olla. Mut vielä nytkin mä aattelen, että rakkauden edessä pitää uskaltaa heittäytyä, niin kun silloin teinivuosina.

 

 

 

Rakkaus on maailman kauniimmaksi tekevä voima. Se on tarjonnut jopa pelastusrenkaan ja antanut itsevarmuutta kahden nuoren elämässä. Ensimmäiset katseet, ensimmäinen kosketus ja uskallus heittäytyä tuntemattomaan maailmaan. Yhä vieläkin, elämän asetettua hiljalleen aloilleen, tuo heittäytymisen taito on syytä pitää pinnalla. Nähdä puoliso nuoren rakastuneen ihmisen silmillä, sillä edessämme on se sama ihana ihminen, joka on aikoinaan tehnyt meihin suuren vaikutuksen. Ei pidä unohtaa sitä ajatusta.