Havaintoja parisuhteesta

Mies eikä poika enää

27.11.2019 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

@Salla Seeslahti

Miehisyys.

Miten minä sen määrittelen? Jokaisen on rakennettava oma mieskuvansa, jonka sisällä on hyvä elää. Kyllä elämääsä ja itseensä tyytyväisen miehen tunnistaa. Se vaatii työtä ja peiliin katsomista, että löytää itsestään oikean tavan olla ja niitä oikeita tapoja olla mies on monia.

Minun miehisyyteeni kuuluu se, että sitä ei tarvitse juurikaan todistella. Miehisyyteni ei vaadi nostoja penkkipunnerruksessa, ei kalliita henkilöautoja, ei itserakennettua omakotitaloa tai merkittävää asemaa työmarkkinoilla. Minun miehisyyteni koostuu sallivasta ja hyväksyvästä maailmankuvasta. Se koostuu läheisistä ihmisistä. Miehisyyteni koostuu ymmärryksestä, että saan luvan olla heikko. Voin pyytää ihmisiltä apua, kun siihen tulee tarvetta. Siihen kuuluu varmuus itsestäni ja luottamus siihen, että riittää juuri tällaisena miehenä. Se tunne johtaa siihen, että ei tarvitse kokea pelkoa eikä uhkaa erilaisuutta kohtaan.

Mikään ulkopuolinen ei uhkaa miestä minussa. Tiedän olevani vähiten uhattu ihmisryhmä koko maailmassa. Valkoihoinen länsimainen mies. Kuulun ryhmään, jolle on annettu historian saatossa liikaakin valtaa.

Tämä on yksi tapa olla mies. En tule koskaan rakentamaan omakotitaloa. En osaa, enkä halua. En kipua koskaan työelämässä korkeille jakkaroille. En jaksa nostaa penkiltä kuin sen tyhjän raudan. Minua vieläkin kiehtoo syksyinen tähtitaivas ja voisin nousta roskakatokseen sitä katselemaan ja minuun tekee vaikutuksen ihmiset, jotka uskaltavat elää muutenkin kuin oletetaan ja on opetettu. Miehisyyteni lepää täytenä läheisen ihmisen hyväksyvässä sylissä. Seisoessani keittiössä käsi pullataikinassa. Katsoessani ihailevasti vesilätäkön pinnasta heijastavaa marraskuuta. Kuljetellessani loskassa lastenrattaita eteenpäin, olen niin mies kuin voin vain olla.

Puhumattakaan hetkistä, jolloin kirjoitan sanoja rakkaudesta.

Haluan lopettaa tekstini Helsingin Sanomien Maija Aallon artikkeliin, jossa kerrotaan 84-vuotiaasta Martti Laaksosesta, joka rakastaa Linnanmäkeä. Artikkelin mukaan Laaksonen on käynyt tänä kesänä Linnanmäellä kuusi kertaa. Hän liikkuu Linnanmäellä rollaattorilla ja käy hurjissa laitteissa. Hän sanoo syyksi käynneillensä pienen jännityksen vatsan pohjassa ennen kuin laite lähtee liikkeelle. Hän sanoo omistavansa lapsen mielen. Tärkeämmäksi syyksi huvipuistovisiiteille hän kuitenkin mainitsee kauneuden kaipuun ja hän tuleekin huvipuistoon mieluiten illalla, jolloin valot syttyvät. Sitten hän kiertelee katselemassa ihmisiä, valoja ja kukka-asetelmia.

Voiko miehisyyden paremmin enää määritellä?

Lapsenmielisyyttä, jännitystä ja kauneuteen katsomista.

Siinä on mies.

Lue myös

Suosittelemme