Havaintoja parisuhteesta

”Mietin silloin, että olen ansainnut tämän kaiken”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Haluan sanoa sinulle, että olen todella kiitollinen sulle, että julkaiset näitä seksuaalisen väkivallan tarinoita. Ne ovat karmeita, kauheita ja pahan olon tuovia tekstejä ihmisiltä, jotka ovat kokeneet nuo kauheudet.

Kuulun itse siihen joukkoon, joka on saanut kokea tuota paskaa lapsuudessa ja nuoruudessa. Vaikenin asiasta pitkään, koska en uskaltanut siitä kellekään puhua. Kuka minua olisi uskonut?

Kasvoin maailmassa jossa suhde seksiin oli niin vituillaan, kuin voi olla lapsen kannalta ajateltuna. Ja ihan aikuisenkin. Niin kauan, kuin muistan olen joutunut katsomaan pornoa, ihan pienestä pitäen. Isä katsoi pornoa ja veljensä sekä isänsä kanssa yhdessä nauhoittelivat videoita toisilleen. Siihen maailmanaikaan laitteet oli niitä ekoja videolaitteita.

Siinä me serkukset oltiin vieressä katsomassa, kun äidit oli töissä. Yritettiin peittää silmät, mutta useimmiten kävi käsky katsoa. En edelleenkään ymmärrä miksi. Selkään tuli joka tapauksessa, jos ei katsonut. Ja siinä sitä sitten opittiin kiihottumaan ja siirrettiin sitä omiin leikkeihin. Ei ehkä ihan kaikki leiki niitä leikkejä sen ikäisenä.

Mä osasin jo alle kouluikäisenä runkata ja ottaa suihin. Ja poikaserkut tehhä samat temput meille siskoksille. Kovin tervettä, eikö? Mikä valtava häpeä tuosta on seurannut koko iän. Edelleen noiden ajattelu saa hirveän olon aikaan. Vaikka terapeutit ovat yrittäneet selittää, että ei ole mun tai meidän lasten vika. En silti kykene ajattelemaan asiaa ilman pahaa oloa.

Olen joutunut katsomaan ja kuuntelemaan, kun äitiä on raiskattu ja kidutettu. Äitiä on käsketty olemaan turpa kiinni, ettei lapset kuule. Kyllä me silti kuultiin.
Kun olin 11v olin mummolassa ja saunassa pappa alkoi pesemään minua. Mulla oli jo rinnat kasvaneet ja olin ikäisekseni kehittynyt. Mummo oli aikansa paikalla, mutta lähti sitten pois. Pappa hoki huohottaen mua ”pestessään” ja sormia sisään tunkiessaan, että ”pappa ei ikinä sua raiskaa, elä pelkää, pappa ei raiskaa”. Tuon loman jälkeen en enää koskaan mennyt sinne yksin. En muista menneeni ollenkaan. Tiedän käyneeni, mutta olen sen unohtanut.

Muistan hetkiä lomilla ollessani, kun olen herännyt siihen, kun pappa katsoo pornoa ja runkkaa. Tilanteen kun pappa katsoo pornoa ja pyytää ottamaan suihin. Joitain välähdyksiä, kun pappa on mun päällä. En muista kuitenkaan yhtään varsinaista… Niin mitä? Panoa? Mulkkua sisällä? Mitä? Pappa kuoli, kun olin 12v. En surrut en.

Olen joutunut kahden tuntemattoman ahdistelijan kohteeksi ollessani 12v ja 16v. Ensimmäisen poikaystäväni isä kävi tonkimassa minua, kun nukuin. Esitin nukkuvani, koska olin kauhusta jäykkänä enkä kyennyt estämään.

Mietin silloin, että olen ansainnut jostain syystä nämä asiat. Ei niitä niin paljon muusta syystä voi tapahtua. Toki olin saanut kokea ja nähdä sadistista väkivaltaa koko lapsuuteni, ei mulla ollut minkäänlaista tervettä kokemusta elämästä.

Isä olisi mielellään nähnyt mut alasti, kun olin nuori. Yritti kosketella, mutta jostain silloin sain kerättyä raivoa pistää vastaan. Tuo raivo minua seurasi pitkään.
Mun seksuaalisuus kasvoi niin kieroon. Malli oli sieltä pornosta ja raiskauksesta.

Vasta nyt yli neljäkymppisenä uskallan olla mitä olen. Mieheni on tiennyt aina taustani ja meillä on aina ollut avoin, keskusteleva ja terve suhde seksiin, mutta nyt vasta pystyn ymmärtämään, että tietyt piirteet omassa seksuaalisuudessa ovat ihan normaaleja. Että kaikki on sallittua niin pitkään, kuin se on molemmille ok. Ettei ole sairasta haluta jotain, mikä ehkä mielletään ” ei normaaliksi”.

Olen bi, vaikka en kyllä tykkää luokitella itteeni miksikään. Ihastun ihmiseen, en jalkojen väliin. Äiti iskosti päähän, että naisten välinen seksi on sairasta. Omien kokemustensa pohjalta toki. Isä pakotti kolmen kimppaan jne.

Haluan tulla joskus kokemusasiantuntijaksi tässä. Mutta sitä en voi olla vielä pitkään aikaan. Olen tästä puhunut avoimesti ystäville, työkavereille, siskolle, äidille (joka kyllä kysyi, että ettenkö ole kuitenkin vain nähnyt unta) , lääkäreille ja psykiatreille. Jollain tavalla puhun hyvin eleettömästi asiasta. Toteavasti. En voi antaa tunteelle tilaa, koska se saa paniikin pintaan. Mutta en halua vaietakkaan.

Tämän kirjoittaminenkin saa aikaan sisäisen vapinan, kylmyyden, horkan. Silti halusin kertoa mun tarinan.

Sen verran rikki olen edelleen, että yhtään sun julkaisemaa lukijan tarinaa en ole pystynyt lukemaan. En pysty lukemaan myöskään mitään uutisointeja pedofiileista tms. Se oma kokema kauhu valtaa samantien kehon.

Kiitos Sami, kun tuot näitä asioita julki.”

 

Lue myös

X