”Miksi siitä homoudesta pitää niin paljon vouhottaa?”

Miksi sateenkaariväen asioista pitää niin isoon ääneen vouhottaa?

Siihen kysymykseen minäkin saan vastata, koska pidän aihetta säännöllisesti sivustollani esillä.

Olen julkaissut nuoren alaikäisen naisen kaksi kirjoitusta. Rohkea nuori on tullut tänä viikonloppuna vanhemmilleen kaapista ulos. Vanhempien reaktio ei ollut nuorta tukeva. Kyseinen nuori nainen on poikkeuksellisen vahvalla itsetunnolla varustettu nuori ja hän selviää kyllä, varsinkin, kun hänellä on tukenaan muita ihmisiä.

Miksi asiasta pitää vouhottaa?

Nuori nainen kertoo tarinassaan, että hänen isänsä on käyttänyt homoista lastensa kuullen halventavia termejä. Isää jopa puolustettiin kommenttikentällä, koska kännissä ja läpällä ja niin edelleen. Miettikää tuohon ilmapiiriin nuorta, joka ei ole varustettu niin isolla itseluottamuksella kuin tarinan nuori nainen. Miettikää lapsen tuskaa, kun hän huomaa olevansa vanhempiensa silmissä esimerkiksi hinttari. Paitsi, että nuori ei ole, sillä hän jättää kertomatta.

Vuosittain moni nuori jättää kertomatta vanhemmilleen homoudestaan ja pitää tietoa itsellään. Nuori pysyy siis kaapissa. Hän on pakotettu pysymään kaapissa, koska ilmapiiri on niin ahdas, että nuori pelkää aidosti tulevansa hylätyksi. Miten kerrot isälle, joka isoon ääneen sanoo, että jos poikansa osoittautuisivat homoiksi, niin kotiin ei olisi tulemista. Lapsi ottaa tuollaisen toteamuksen tosissaan ja pysyy piilossa.

Anteeksi kielenkäyttöni, mutta vitun surullista ja julmaa.

”Kun aikanaan tulin kaapista omille vanhemmilleni, oli äitini kommentti ensin tuohtunut ”Just joo” ja sen perään ”tänne ei tarvitse sitten mitään naisia tuoda”. Siitä on nyt n. 25 vuotta eikä asiasta ole sen jälkeen koskaan puhuttu. Vanhemmiten olen oppinut ajattelemaan, ettei oma onneni ole hänen hyväksynnästään kiinni, mutta eipä hänkään toisaalta käytännössä tunne omaa lastaan enää. Hän teki valintansa ja niin tein minäkin.”

Yllä oleva kommentti tekstin kommenttikentältä. Näin siinä sitten käy ja pitääkin käydä. Jos vanhemmat asettavat lapselleen ehdot rakkaudelle, niin sittenpähän ovat ilman lastansa. Lapsen ei pidä nöyristellä vanhempien edessä, joilta ei hyväksyntää heru. Aivan samalla tavalla kirjoitti tarinan nuori nainen. Jos hän ei jatkossa saa tuoda vanhempiensa luokse mahdollista puolisoaan, niin sitten hän ei tule itsekään. Siitä on sitten turha lastaan syytellä, koska itse on ehdottomuudellaan lapsensa luotaan pois ajanut. Asioilla on hintansa.

Siksi tästä aiheesta on ”vouhotettava”. Niin kauan, kun meillä on nuoria, jotka eivät uskalla tulla rakkauden kaapista ulos, koska pelkää jäävänsä yksin ja niin kauan, kun hylkäämisiä jopa tapahtuu, niin asia on pidettävä esillä. En tiedä, onko yhtäkään lasta hylätty tai vainottu sen takia, että hän on ilmoittanut olevansa hetero, mutta aivan liian moni on heidän ilmoittaessaan olevansa homo.

Jos jollain on vielä epäselvää se, että miksi vuosittain järjestetään Pride-marsseja, niin miksiköhän?

Sivustoni jatkaa aiheesta ”vouhottamista” vielä jatkossakin.