Havaintoja parisuhteesta

”Minä kadun sitä, että erosin”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Erosin miehestäni kaksi vuotta sitten. Ero tapahtui minun aloitteestani. Se oli sen hetkinen tunne ja tein ratkaisuni niiden tunteiden saattelemana. Meillä oli kaikki periaatteessa ihan hyvin tai jopa tältäkin sivustolta lukemiani tarinoita ajatellen, jopa enemmän kuin hyvin. Minulla oli mieheni kanssa hyvä seksielämä, loppua kohden ehkä hieman tylsä, mutta silti harrastimme seksiä suhteessamme muutaman ensimmäisen vuoden lähes joka päivä ja suhteemme lopussakin vähintään kaksi kertaa viikossa.

Mieheni oli hyvä isä lapsellemme ja miehenä minutkin huomioiva. Varsinkin seksissä hänelle oli kunniakysymys minunkin tyydyttämiseni ja kun en yhdynnässä pystynyt laukeamaan, niin hän teki sen minulle muulla tavoin. Varmasti seksissä olin jopa onnellisessa asemassa verrattuna moneen muuhun.

Ongelmani oli näin jälkikäteen ajateltuna, että odotin häneltä aivan liikaa. Hänen olisi pitänyt tyydyttää kaikkia tarpeitani ja varsinkin yksi tarpeistani jäi täysin tyydyttämättä. Hän ei stimuloinut minua älyllisesti millään tasolla. En saanut hänen kanssaan keskusteluja aikaiseksi ja en voinut tyydyttää hänen kanssaan minulle erittäin tärkeitä tarpeitani. Alkuun se ei ollut minulle ongelma, mutta vuosien vieriessä tein siitä ongelman.

Miksi edes ajattelin, että hänen olisi pitänyt tyydyttää minun kaikki tarpeeni. Ei kai kukaan yksi ihminen sellaiseen edes pysty. Se on aivan liikaa vaadittu. Varsinkin, kun olen aivan varma siitä, että hän olisi antanut minulle luvan tyydyttää tuo itselle tärkeä tarve ihan kenen kanssa tahansa. Hän ei koskaan ollut minusta mustasukkainen ja en minä omistavan ja mustasukkaisen ihmisen kanssa edes voisi olla.

Ehkä minulla oli nuorempana kuvitelma siitä, että yksi ihminen voisi olla minulle sekä rakastajan, arjen jakajan, vanhemmuuden jakajan ja parhaan ystävän roolissa. Nykyään ajattelen, että ensimmäinen luettelemistani asioista on tärkein ja riittävin. Ystävyyden voi jakaa muiden ihmisten kanssa, mutta rakastajan roolia ei niin helposti. Minä halusin miehestäni kaikki ja kuvittelin, että aidan takana ruoho on siinä asiassa vihreämpää, että varmasti löytyy mies, joka osaa sekä rakastaa, että keskustella.

Varmasti löytyykin, mutta ei sellaista kuin minun mieheni oli minulle. Vasta jälkikäteen olen ymmärtänyt hänen arvonsa ja hienoutensa ihmisenä. Hänhän oli älykäs ihminen, mutta hänen elämänsä asioihin ei kuulunut pitkät keskustelut. Hän ilmaisi itseään ja älykkyyttään toisella tavalla ja ilmaisee vieläkin. Minulle se ei silloin riittänyt ja vaikka on typerää jälkiviisastella, niin nykyään riittäisi.

Hän on suhteessa toisen naisen kanssa ja ovat tahollaan onnellisia. Tai mistä minä kenenkään onnesta tiedän, mutta ovat yhdessä. Pakko minun on myöntää, että asia kirpaisee minua, mutta silti toivon heille ja varsinkin ex-miehelleni pelkkää hyvää. Minä tein virheen kaksi vuotta sitten. Mieheni ei olisi halunnut erota. Hänelle minä ja meidän suhteemme oli riittävä ja tyydyttävä. Minä kuvittelin, että ei ollut.

Iso osa ystävistäni ovat eronneita ja useammankin kerran eronneita. Heistä varmasti lähes kaikki ovat tehneet oikean ratkaisun. Ero on varmasti suurimmassa osassa tapauksista ihmisille hyväksi. Minä en ole sitä mieltä, että ihmiset jotenkin eroaisivat liian helposti, vaikka itse ajattelenkin eronneeni. Ehkä en liian helposti, mutta hätiköidysti.

Kyllä minä sitä kadun, vaikka siitä ei mitään hyötyä olekaan. Menetin hyvän miehen. Perhettä en koe menettäneeni, sillä jokainen meistä on vielä hengissä. Emme vain enää yhdessä. Olen ajatellut en niin, että perheemme on ripoteltu eri puolelle kaupunkia. Minun tahdostani. Kaikki on silti hyvin. En ole katkera, sillä mitä sillä voittaisi.

Halusin vain kertoa oman tarinani siitä, että aina ero ei ole se paras ratkaisu, mutta haluan tähdentää, että tämä vain omassa tapauksessani. Muiden asioista minulla ei ole mitään sanottavaa, sillä en tunne ihmisten parisuhteita.”

Lue myös

X