Mitä meille on tapahtunut?

Muutama päivä sitten Helsingin Sanomat ilmoitti aloittaneensa muutosneuvottelut. Samaan aikaan päätoimittaja Laura Saarikoski ilmoitti irtisanoutumisestaan.

Eipä aikaakaan, kun Suomen elinkeinoministeri saapui sosiaaliseen mediaan ilakoimaan tapahtuneesta. Toistan, elinkeinoministeri saapui ilakoimaan siitä, että ihmiset saavat potkuja. Sehän se elinkeinoministerin toimenkuvaan kuuluu. Samalla hän valehteli Saarikosken saaneen potkut, vaikka kyse oli omasta irtisanoutumisesta.

Wille Rydman on toki käynyt jo pitkään omaa henkilökohtaista kostoretkeä kyseistä lehteä vastaan. Vajaan vuoden hän on tehnyt sitä ministerinä. Se ei ole haitannut hänen käytöstään. Eikä hänen käytös ole haitannut hallituksen muita puolueita tai jäseniä.

Olen nyt muutaman päivän odottanut, että hallituksesta otettaisiin voimallisesti kantaa Rydmanin käytökseen liittyen. En ole nähnyt, että pääministeri Orpo olisi kommentoinut asiaa sanallakaan.

Eikä hän toki voi. Petteri Orpo erotti Wille Rydmanin Kokoomuksesta muutama vuosi sitten. Se oli vain ajan kysymys, että milloin Perussuomalaiset ottaisivat tämän kokoomuksen perussuomalaisen riveihinsä. Se että Vilhelm Junnilan eron jälkeen perussuomalaiset nostivat hänet ministeriksi oli silkkaa keskisormen näyttämistä Kokoomukselle ja perussuomalaisten vastustajille.

Tuntuu kuin perussuomalaisten koko hallitustaival perustuu kostamiselle ja uholle. Heidän ylimielisyytensä on näkyvää ja miksi ei olisi, sillä kukaan ei siihen tunnu puuttuvan. Tuntuu kuin koko maa olisi perussuomalaisten vankina. Kokoomus ei puolueelle voi yhtään mitään eikä siksi voi puuttua Rydmaninkaan käytökseen, sillä jos hänelle näytettäisiin ovea niin samalla ovenavauksella hallituksesta saattaisi lähteä koko puolue ja sitä elinkeinoelämä ( Kokoomus ) ei kestä, sillä siihen kaatuisi heidän märkä päiväunensa eli oikeistolaisin hallitusohjelma ikinä.

Näin olemme tulleet tilanteeseen jossa ministeri saa rauhassa käyttäytyä ihan miten haluaa. Hän tietää että voi tehdä niin. Tämä on surullista. Se on vienyt poliittisen retoriikan alhaisemmalle tasolle Suomen poliittisessa historiassa.

Syyt sille, miksi Orpo ei asiaan puutu tulikin tuossa jo sanotuksi, mutta syyt sille, että miksi ministerit pääsevät mediassa niin vähällä on minulle epäselvää. Ei se voi mennä niin, että asiasta aidosti huolissaan olevat ja siitä kirjoittavat löytyvät blogien ja vanhan Twitterin sivuilta. Haluan edellisen hallituskauden kriittiset politiikan toimittajat takaisin. Mihin he ovat kadonneet?