Mustalla maalilla

Jotain se nainen huusi ohi kävellessään. Oli lauantai-ilta ja hän oli nauttinut tuntuvan määrän alkoholia. Se teki hänestä rohkeamman, koska kadulla liikkuessa ei voi piiloutua nimimerkin suojaan piiloon. Kaksi sanoista olivat ”mulkku” ja ”Minkkinen”. Eikä siinä mitään, jokaisella meillä on oikeus sanoa mielipiteensä. Sitä kai sananvapaudeksi kutsutaan.

Sananvapaudellakin on rajansa. Mitä tahansa ei voi humalassa ja nimimerkin takaa toisista ihmisistä tai ihmisryhmistä suoltaa. Tai ei saisi, mutta liian yleistä se silti on. En tiedä, milloin ihmiset ovat alkaneet kuvitella olevansa oikeutettuja solvaamiseen ja täysin epäasialliseen käyttäytymiseen. Nimenomaan kuvitella, sillä onneksi edes toisinaan pahimmat solvaajat saavat kiusaamisesta tuomion, koska on ylitetty lain määrittämä raja.

Me elämme mielikuvien maailmassa. Siinä maailmassa ei ole mitään väliä, mitä oikeasti mielikuvien takaa löytyy. Muutama klikkiotsikko saa ihmisen näyttäytymään hyvin kummallisessa valossa. Esimerkkejä on lukuisia ja monen ihmisen kautta esiin tulleita. Asioita irrotetaan asiayhteyksistä ja leikkaa ja liimaa menetelmällä saadaan aikaan ihminen, jota ei ole edes olemassa. Tämän jälkeen otsikon luettuaan alkaa aina se sama ralli.

Minä luin eilen itsestäni iltapäivälehden klikkiotsikon, jossa minullekin tuli uutisena, että avioliittoni nitisee miltei liitoksissaan. Niin pelkän otsikon perusteella olisi voinut tulkita ja moni tulkitsi. Keskusteluketju sisälsi taas niitä samoja väsyneitä solvauksia. Samantyylisiä, joita lauantai-iltana ohitse kävellyt humalainen noin viisikymmentävuotias naisihminen minulle ääneen suolsi. Hän alleviivasi sanomaansa sylkäisemällä päälleni. Tilanne tuli eteen niin nopeasti, että en osannut edes kunnolla reagoida. Onneksi lapseni oli lähtenyt muutama tunti ennen tuota luotani, niin hänen ei tarvinnut todistaa välikohtausta.

Raha pyörittää maailmaa. Sen rinnalla sana nimeltä vastuu menettää merkityksensä. Jokaisen harhaisen klikkiotsikon takana on ihminen. On aivan sama mitä ihminen siellä klikkiotsikon takana on tehnyt tai jättänyt tekemättä, niin hän on lopulta se, joka ottaa vastaan sen vaikutuksesta tulevan paskan. Se onkin sitten omista voimavaroista kiinni, että mitä sille paskalle tekee. Viekö viranomaisille, yrittääkö vain väistellä vai hukkuuko sen alle.

Joka leikkiin ryhtyköön, se leikin kestäköön. Niinhän moni on minullekin sanonut. Itse olen itseni maailmalle tyrkyttänyt ja minun pitää ymmärtää se, että se tuo mukanaan kaiken sen paskan. Ymmärtää kyllä pitää, mutta ei hyväksyä. Missään tilanteessa kiusaajille ei pidä antaa periksi. Sekö on se oppi lapsillemme, että kenelle tahansa saa sanoa ihan mitä tahansa ja siitä ei ole mitään seurauksia?

Itse olen aivan helvetin kyllästynyt tähän idioottimaiseen fraasiin, että jos julkisuuteen lähtee, niin se pitää kestää tai lopettaa kaikki ja pysyä piilossa. Samalla periaatteella, että koulukiusatun pitää vaihtaa koulua, niin kiusaaminen loppuu. Kiusaajat saavat jatkaa samalla tavalla kuin aina ennenkin. Jokaisella on kai oikeus tehdä työtään rauhassa. Liian moni viihdetaiteilija, poliitikko tai kuka tahansa julkisuuden henkilö joutuu tässä ajassa aivan kuvottavan käyttäytymisen kohteeksi. Sille ei pidä koskaan kääntää selkää ja antaa periksi.

Voisi sanoa, että omalla tavallaan onnistunut otsikko. Toivottavasti tuli paljon klikkejä, lukijoita ja uusia mainostuloja. Itse olen eilisen klikkiotsikon jäljiltä saanut päälleni solvauksia, sylkeä ja kahdessa yksityisviestissä ohjeen hakeutua hoitoon. Myös vaimoni on saanut paskasta oman osansa. Takissa olevan syljen voi pestä pois ja saamani sanat voi unohtaa. Sitä mitä ei saa unohtaa ja laittaa piiloon on se, miten ihmiset tällä hetkellä kohtelevat toisia ihmisiä.

Aika paljon on vielä opittavaa.