Otsikko johon ei olisi halunnut törmätä

Toisinaan sitä törmää kommenttiin, että mihin Suomessa muka vielä tarvitsee Pride-marssia? Ei siihen koskaan tarvitse vastata, sillä vastaukset kerrotaan säännöllisin väliajoin itsestään.

Moni tuohtui aiheesta viikko sitten sunnuntaina Ylen vaalistudion otettua esille vaaliehdokkaan Pekka Haaviston homoseksuaalisuuden. Moni kysyi, että ei kai se kenellekään ole enää yhtään mikään asia. Kunnes itsekin järkyttyneenä törmäsin otsikkoon jossa kerrottiin, että jopa kolmannes ei halua äänestää Haavistoa hänen seksuaalisen suuntautumisen takia.

Vielä järkyttävämpää asiasta tekee se, että moni pitää häntä empaattisempana ja parempana vaihtoehtona presidentiksi, mutta ei silti äänestä, koska homous. Myös hänen puolisonsa on syy monelle jättää äänestämättä häntä. Homoseksuaali maahanmuuttaja on monelle liikaa. Toki sama syy ei haittaa vastaehdokkaan kohdalla. Stubbin puoliso hyväksytään, vaikka hänkin on ulkomaalaistaustainen. Tämä alleviivaa Haaviston tapauksessa kolmenneksen ahdasmielisyyttä, homofobiaa tai rasismia.

Selkärangattomimmat vieläpä ulkoistaa fobiansa alkamalla puhua valtioista jonne Suomen presidentin olisi vaikea mennä homoutensa vuoksi. Ensimmäistä kertaa koskaan kyseiset henkilöt ovat huolissaan esimerkiksi Saudi-Arabian tasa-arvotilanteesta. Ei näytä niin pahalta, kun alkaa omien ennakkoluulojen sijaan puhumaan muista.

En olisi halunnut törmätä kyseiseen otsikkoon vielä vuonna 2024. Se kertoo jotain surullista ja masentavaa suomalaisesta ahdasmielisyydestä. Lapsenomaisesti ajattelin, että vain pienelle vähemmistölle on väliä sillä, että ketä kukakin rakastaa. Väärässä olin ja se tarkoittaa sitä, että seksuaalisen tasa-arvon saavuttamiseksi työtä on tehtävä vielä näkyvämmin.