Parasta on se, että saa nukkua keskellä

Parasta oli se, että sai nukkua keskellä.

Näin sanoi vuosia sitten tyttäreni, kun kysyin häneltä, että mikä oli lomamatkalla parasta. Siinä olisi ollut vaihtoehtona sanoa lähes mitä vain, mutta mieleen jäi parhaiten se, että sai nukkua eräänä hotelliyönä kahden aikuisen keskellä.

Meille on opetettu kurottelemaan korkealle. Yritetty iskostaa, että onnellisuus tulee saavutetuista tavoitteista. Mitä enemmän saa, sitä onnellisemmaksi tulee. Kunnes tulee ilta, jolloin neliöitä täynnä olevassa kodissa emme löydä enää toisiamme.

Kaikki se luvattu materiaalista saatu onni onkin ollut pelkkää puhetta. Onni ei saapunutkaan liian pitkien työpäivien ja viimeisen päälle sisustetun kodin mukana. Rakkaus ei kukoistanutkaan kuukausia odotetun lomamatkan altaanreunalla vietettyjen kuumien hellepäivien keskellä.

Voisiko olla niin, että yritämme löytää rakkautta sieltä, mistä sitä ei etsimälläkään löydä? Mitä jos rakkaus onkin puhtaimmillaan niissä tilanteissa, jossa saa nukkua toisen ihmisen lähellä? Mitäpä jos tyttäreni lausuikin vuosia sitten mitä suuremman viisauden sanoessaan, että parasta lomamatkalla oli saada nukkua sängyssä keskellä?

Enkä minä tässä ole kirjoittamassa mitään köyhyyden ylistystä. Olen pohtimassa ja muistuttamassa siitä vanhasta äärimmäisen kliseisestä totuudesta, että rakkaus hehkuu suurempana mahdollisimman pienessä tilassa, pienissä teoissa ja oikeaan kohtaan sanotuissa sanoissa.

Me emme tunnu uskovan sitä. Me haluamme elää koko elämän ajan kestävässä ruuhkavuosissa. Ruuhka ei koskaan nimittäin lopu, jos on ainaisessa liikkeessä. Aina löytyy syy kiireelle ja sille, että on pakko mennä, pakko suorittaa ja pakko hankkia vielä enemmän materiaa, ulkonäköä tai menestystä.

Se on se tavoite, johon meidät on kasvatettu ja johon meidät on saatu uskomaan. Jatkuva kasvu ja jatkuva kiire. Jatkuva kiire on jopa tavoiteltava statussymboli, joka kertoo itselle ja muille, että kuuluu niihin menestyjiin, jotka ovat korvaamattomia lähes koko maailmalle. Sanon lähes, sillä sen hinta saattaa olla se, että hukumme toisiltamme. Parhaiten se näkyy siinä neliötä täynnä olevan kodin sohvalla, jossa kaksi ihmistä istuu toisistaan mahdollisimman kaukana ja kumpikaan ei edes muista, että milloin viimeksi on rakasteltu.

Lapsen suusta kuulee totuuden, jos haluamme sen kuulla. Parasta kaikessa on saada olla ihmisen lähellä. Vieläpä niin, että kenenkään ei tarvitse katsoa siinä tilanteessa kelloa, kalenteria eikä puhelintaan. Ei tarvitse, koska kaikki mitä ihminen siinä tilanteessa kaipaa ja tarvitsee, on siinä valmiina.