Pelkään menettäväni sen, mitä eniten rakastan

Olen aina ajatellut, että rakkaus ja pelko ovat toistensa naapureita. Pelkään menettäväni sen, mitä eniten rakastan. Koska silloinhan menettäisi aivan liikaa.

Se liittyy haavaan, joka saattaa joissain hetkissä tulla enemmän esille. Ehkä se on osittain sisäänrakennettua ja pysyvää. Onneksi terapian avulla olen oppinut tiedostamaan sen ja se ei enää tule elämäni eteen, sillä pelko on aivan liian huono isäntä. Moni jättää sen vuoksi elämättä. Minun haavani on menettämisenpelko, mutta olen kesyttänyt sen sellaiseksi, että se ei ole elämäni tiellä.

Keskeneräisyyttä se on. Se ei enää ole hallitsevaa, mutta todellista. En voisi kuvitellakaan, että en ennen omaa nukkumaanmenoani kävisi peittelemässä lastani ja samalla katsomassa, että hengittääkö hän varmasti. En voisi kuvitellakaan, että jos rakkaani on pimeässä, märässä ja kallioisessa mökkimaisemassa olevani kysymättä häneltä onko kaikki hyvin jos en kuule hänestä mitään pitkään aikaan. Jos hän lähtee pitkälle automatkalle, niin pyydän häntä, että laittaa viestin, kun on turvassa perillä.

Se on minun pelkoni, jonka olen sanonut ääneen. Se on minun keskeneräisyyttäni, jonka olen sanonut ääneen. Pelkojen ääneen sanominen vaatii ympärilleen turvallisen ilmapiirin. Sosiaalinen media ei sitä ole. Joka kerta kun olen puhunut liian henkilökohtaisesti, niin joukko vauvakerholaisia on ottanut pilkattavaksi. Sanon silti.

Henkilökohtaisessa elämässä minulla on turva olla keskeneräinen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi. Jos pelkojaan tai haavojaan joutuu piiloitella niin on väärän ihmisen kanssa. Tai sellaisen joka pelkää niin paljon, että ei uskalla tunnustaa sitä itsellekään. Se aiheuttaa usein armottomuutta heikkoutta ja keskeneräisyyttä kohtaan.

Nuorempi lapseni nukahtaa kohta. Muutaman tunnin päästä käyn katsomassa, että kaikki on hyvin. Samaa tein vanhemman tyttäreni kanssa hänen oltuaan pienempi. Rakkaani on palannut mökiltä kotiinsa. Illan viimeinen viesti lähtee hänelle. Sitten hän vastaa. Sen jälkeen on turva nukkua.

Rakkaus ja pelko ovat toistensa naapureita. Sitä pelkää menettävänsä jotain aivan liian tärkeää. Samalla pelko on merkki siitä, että elämässä on jotain aivan liian tärkeää menetettäväksi.

Minulla on.