Pettämistilastot kertovat sen, että ihmiset eroavat aivan liian myöhään

Minulla ei ole mielenkiintoa toimia parisuhteiden tuomarina ja jakaa tekstejä oikeuttaen tai ei oikeuttaen ihmisten tekoja tai valintoja. Minä tuon esille asioita, joita tässä kulttuurissa on pidetty aivan liian pitkään piilossa. Ja se tässä on monelle ongelma. Pelkkä niiden esille nostaminen nähdään arvottamisena kuten esimerkiksi oikeuttamisena.

Pettäminen sen merkityksessä kuin se monelle on eli suhteen ulkopuolisena koskettamisena on niin jäätävän yleistä, että siitä olisi syytä puhua ilman arvolatausta. Ei se vieläkään niin yleistä ole kuin vaikkapa isovanhempiemme nuoruudessa ja aikuisuudessa, jolloin rakastajien käyttö piti avioliittoja elossa. Silti tuoreen kyselytutkimuksen mukaan 54 prosenttia miehistä ja 52 naisista on joskus pettänyt puolisoaan.

Vielä yleisempää on henkinen pettäminen, joka on juurikin välinpitämättömyyttä ja itsestään selvänä pitämistä. Siitä varsinkin pitäisi puhua, sillä selvää on, että se osittain selittää fyysisen pettämisen yleisyyttä. Mutta aina kun aiheesta kirjoittaa niin ihmiset eivät halua kuulla, koska me olemme pullo halkopinon välissä piilossa -kansa ja se mistä ei puhuta niin sitä ei ole ja se mistä ei jää kiinni niin sitä ei ole tapahtunut.

Lähes jokainen meistä kaipaa kosketusta ja hyväksytyksi tulemista. Jos sitä ei parisuhteestaan saa niin on aivan luonnollista, että moni hakee sitä muualta. Siksi minä pidän eropositiivista blogia, koska ihmiset eroavat aivan liian vähän ja aivan liian myöhään. Mutta sekään ei ole hyvä. Ei saisi kirjoittaa eroista positiivisesti.

Sitä olen vuosia blogissani yrittänyt tehdä. Kannustaa ihmisiä eroamaan toimimattomista suhteista. Ja saanut siitä paskaa niskaani, koska ihmiset kuulemma eroavat jo muutenkin liian hepposista syistä. No, pettämistilastot ovat sitten mitä ovat, kun ihmiset eivät eroa. Parempi kai sitten niin.

Jos tekisi päätelmiä kommenteista, jotka tulevat pettämisteeman ympärille, niin huonosta suhteesta, jossa ei ole vuosiin ollut rakkautta, kosketusta ja seksiä, ei saisi lähteä, koska rakkaudettomuus on liian heppoinen syy erota. Pitää jäädä irvistäen kääntämään viimeinen kivi. Suhteen ulkopuolista kosketustakaan ei saa hakea, sillä se on pahinta mitä maailmassa voi tapahtua. Ei silloinkaan, kun oma suhde on ollut rakkaudeton vuosia.

Toisin sanoen, pitää tyytyä ja alistua tilanteen ja niin monet tekevätkin ja sen sitten huomaa kommenttien jyrkkyydestä. Katkeruus ja paha olo valuu ulos ehdottomuutena.

Edelleen haluaisin ajatella, että ihmiset arvostaisivat omaa elämäänsä niin paljon, että eroaisivat mahdottomasta. Sen jälkeen kenenkään ei tarvitsisi tuohtua niin suurista pettämisluvuista kuin ne nyt ovat.