Rasismi ei hiljaisuudella lakkaa olemasta

Vielä muutama sana rasismista.

Tällä viikolla julkaistiin kaksi synkkää uutista suomalaisten rasismista. Ensin saimme kuulla olevamme Euroopan Unionin ykköstilalla rasismissa koskien afrikkalaistaustaisten kokemasta rasismista. Sen jälkeen uutisoitiin siitä, että viharikokset ovat Suomessa viisinkertaistuneet. Suurin selittävä tekijä viharikoksen uhriksi joutumisessa on etninen tausta. Rikostavoissa korkeimmalle nousee kunnianloukkaukset ja pahoinpitelyt.

Aina kun rasismista uutisoidaan niin tapahtuu seuraava ilmiö. Kommenttikentälle tulee rasismia kokenut henkilö kertomaan kokemastaan rasismista ja sen jälkeen sata suomalaista valkoihoista kertomaan, että Suomessa ei todellakaan ole rasismia. Keksitty juttu. Minä en ainakaan ole rasismiin törmännyt ja sen jälkeen käsketään rasismia kokenut rasistisilla sanoilla pysymään hiljaa.

Tässä yksi monista jotka minä olen saanut sivustolleni:

”Meillä Suomessa ei ole rasismia! Koko väite on perusteeton feik nyys. Ite nämä afrikkalaistaustaisen henkilöt ovat rasisteja! Vain rasisti voi herjata ja panetella suomalaisia rasisteiksi. Suomen kansalaisuuden saamiseksi on kysyttävä vain yksi oleellinen kysymys: ”Onko mielestäsi Suomessa rasismia?” KYLLÄ/EI.”

Tämä kesyimmästä päästä.

Meidän pitää häpeällä ottaa vastaan se, että maassamme on aivan liikaa rasismia. Sen todistaa jo se, että sillä on noustu valta-asemiin asti. Se mitä meidän pitää muuta tehdä on olla olematta hiljaa. Hallitus on rasismista vaiennut, koska heidän mielestään sitä ei ole, koska sen myöntämällä hallitus saattaisi kaatua ja suuret työmarkkinauudistukset ja sosiaaliturvan leikkaukset jäisivät tekemättä.

Siksi meidän kansalaisina on tehtävä enemmän, sillä jos emme tee, niin muutumme yhä rasistisemmaksi ja suljetummaksi yhteiskunnaksi. Siihen meillä ei ole varaa millään mittapuulla.