”Te nykyvanhemmat olette paskoja vätyksiä joiden sairaat penskat saavat tehdä mitä huvittaa”
Pirkko lähestyi kommentilla lauantain ja sunnuntain välisenä yönä:
”Te nykyvanhemmat olette paskoja vätyksiä joiden sairaat penskat saavat tehdä mitä huvittaa ennen oli lapsilla sentäs kuri ja vanhempaa kunnioitettiin ja lapsista tuli normaaleja terveitä.”
Sanoo Pirkko joka vaikuttaa hyvinvoivalta ja tasapainoiselta ja arvokkaasti ikääntyneeltä ihmiseltä läheisriippuvuuksineen, lonkeroriippuvuuksineen ja vittuiluriippuvuuksineen.
Nimittäin Pirkko on kasvatettu oikein. Hänet on kasvatettu kurilla ja nuhteella. Hänestä on hakattu jo pienenä turhat luulot pois. Ei pääse ylpistymään. Katsoi lapsena kohdatessa silmiin, niiasi ja piti kyynärpäät syödessä alhaalla. Vuosikymmeniä myöhemmin huutelee lonkeropäissään tuntemattomille sosiaalisessa mediassa, kun ei ole pelkoa isän vyöstä tai äidin tukkapöllystä, sillä kunnioitus oli puhdasta pelkoa, ei mitään muuta.
Pirkon aviomies jonka kanssa hän on ollut puolisen vuosikymmentä makaa jo humalaansa pois sohvalla. Hänen edessään televisio on jäänyt auki. Huomenna Pirkko kokkaa krapulaiselle miehelle lihapataa ja pesee hänen alusvaatteensa. Keittiöön Pirkko on jättänyt muutaman lonkeron jemmaan jotta sunnuntai sujuu vähän paremmin.
Lämpöä ja läheisyyttä Pirkko on saanut mieheltään viimeksi, no ei oikeastaan koskaan. Mutta eihän rakkaus ole tunne, se on tahtotila ja sinnittelyä. Selviämistä iltaan saakka. Sen jälkeen voi avata somen ja lonkeron ja ensin haukkua nykyvanhemmat paskoiksi ja maustaa mielipidettään sillä, että kun erovatkin nykyään niin helposti. Pirkko ei eroa. Ei hän voi, kun aviomies ei selviäisi ilman häntä ja muutenkin katkeruuteen jotenkin jää kiinni.
Mutta normaali ja terve ja onnellinen hänestä tuli, koska ennen vanhemmat osasivat olla vanhempia.
Me nykyvanhemmat emme osaa. Palaamme kaiken.
Kommentit
Vai niin, siitäkö mun lasten autismi johtuu, kun ei ole piiskattu ja hakattu ”normaaleiksi” 🤔
Aina on ollut vanhempia valitettavasti joita vanhemmuus ei kiinnosta, on ollut ja tulee aina olemaan, mutta ei sitä voi vetää syyksi joka ongelmaan, eikä varsinkaan yleistää. Lapsilla on erilaisia temperamentteja ja saa ollakin, nykyään lapsia ei hakata hiljaiseksi, vaan nää temperamentti erot saa näkyä, se ei ole huonoa kasvatusta, päinvastoin ja suurimmasta osasta kasvaa ihan fiksuja ihmisiä. Koska lapsi saa olla mitä on, saa tehdä virheitä ja oppia ilman, että tarvitsee pelätä. On myös hyvin kasvatettuja lapsia, jotka joutuu ongelmiin. Aina ei ole syynä huono kasvatus. Jotkut vanhemmat ovat enemmän tai vähemmän hukassa kasvatuksessa, mielummin tuetaan ja autetaan, kun syyllistetään. Onko meistä joku niin täydellinen, ettei koskaan tee virheitä? En minä ainakaan, montakin hetkeä saan katua.
Itse olen saanut todella ankaran kasvatuksen ja opin lähinnä olemaan kiltti ja nöyrä, mistä olen aikuis ikäni kärsinyt. Olen antanut ihmisten ”kävellä” yli, en ole uskaltanut pitää rajoja.
Lasten isä on taas enemmän ”vapaan kasvatuksen” tulos, mutta heillä on manipuloitu ja käytetty henkistä ylivaltaa lapsiin, aikuisenakaan ei uskalleta tehdä omia ratkaisuja, kaikki pitää kysyä vanhemmilta ja äidin kanssa ei voi olla eri mieltä, äiti on aina oikeassa ja niin tehdään miten äiti sanoo ja ollaan mieliksi jopa niin pitkälle, että haukutaan lasten äitiä, koska äiti on sitä mieltä, että puolison vika on kaikki , niin hän on samaa mieltä. Näin kasvatetaan henkisesti terveitä aikuisia, että terveisiä vaan kommentoijalle, eipä ole kovin kummoisesti sinun vanhemmat onnistuneet sinulle käytöstapoja opettamaan tai empatiaa ja muiden ihmisten kunnioittamista.
Tärkeintä ei ole matka, vaan loppu tulos, se mikä sinulle näyttää väärältä, on keskeneräinen, lasten ja nuorten ei tarvitse olla pikku aikuisia, he vasta opettelevat elämään ja olemaan, jokainen lapsi omaan tahtiinsa. Se on totta, että kaikki eivät onnistu vanhemmuudessa, monesti ovat itsekkin sellaisen vanhemman jälkeläisiä, joille vanhemmuus on ollut haaste. Sekään ei millään muotoa ole lapsen vika.
Kommentit
Vai niin, siitäkö mun lasten autismi johtuu, kun ei ole piiskattu ja hakattu ”normaaleiksi” 🤔
Aina on ollut vanhempia valitettavasti joita vanhemmuus ei kiinnosta, on ollut ja tulee aina olemaan, mutta ei sitä voi vetää syyksi joka ongelmaan, eikä varsinkaan yleistää. Lapsilla on erilaisia temperamentteja ja saa ollakin, nykyään lapsia ei hakata hiljaiseksi, vaan nää temperamentti erot saa näkyä, se ei ole huonoa kasvatusta, päinvastoin ja suurimmasta osasta kasvaa ihan fiksuja ihmisiä. Koska lapsi saa olla mitä on, saa tehdä virheitä ja oppia ilman, että tarvitsee pelätä. On myös hyvin kasvatettuja lapsia, jotka joutuu ongelmiin. Aina ei ole syynä huono kasvatus. Jotkut vanhemmat ovat enemmän tai vähemmän hukassa kasvatuksessa, mielummin tuetaan ja autetaan, kun syyllistetään. Onko meistä joku niin täydellinen, ettei koskaan tee virheitä? En minä ainakaan, montakin hetkeä saan katua.
Itse olen saanut todella ankaran kasvatuksen ja opin lähinnä olemaan kiltti ja nöyrä, mistä olen aikuis ikäni kärsinyt. Olen antanut ihmisten ”kävellä” yli, en ole uskaltanut pitää rajoja.
Lasten isä on taas enemmän ”vapaan kasvatuksen” tulos, mutta heillä on manipuloitu ja käytetty henkistä ylivaltaa lapsiin, aikuisenakaan ei uskalleta tehdä omia ratkaisuja, kaikki pitää kysyä vanhemmilta ja äidin kanssa ei voi olla eri mieltä, äiti on aina oikeassa ja niin tehdään miten äiti sanoo ja ollaan mieliksi jopa niin pitkälle, että haukutaan lasten äitiä, koska äiti on sitä mieltä, että puolison vika on kaikki , niin hän on samaa mieltä. Näin kasvatetaan henkisesti terveitä aikuisia, että terveisiä vaan kommentoijalle, eipä ole kovin kummoisesti sinun vanhemmat onnistuneet sinulle käytöstapoja opettamaan tai empatiaa ja muiden ihmisten kunnioittamista.
Tärkeintä ei ole matka, vaan loppu tulos, se mikä sinulle näyttää väärältä, on keskeneräinen, lasten ja nuorten ei tarvitse olla pikku aikuisia, he vasta opettelevat elämään ja olemaan, jokainen lapsi omaan tahtiinsa. Se on totta, että kaikki eivät onnistu vanhemmuudessa, monesti ovat itsekkin sellaisen vanhemman jälkeläisiä, joille vanhemmuus on ollut haaste. Sekään ei millään muotoa ole lapsen vika.