Toinen on vieraantunut ja toinen osoittaa ivallisesti sormella

Se on pieni muutos.

Niin sanoi Kokoomuksen kansanedustaja Miia Laiho eilen eduskunnassa käydyssä keskustelussa. Hän tarkoitti pienellä muutoksella vähävaraisten tuloihin tulevaa 300 euron vähennystä.

Tokaisu aiheutti ansaittua kritiikkiä sosiaalisessa mediassa. Yksi kertoi, että 300 euroa on koko hänen kuukauden käyttövaransa. Toinen kertoi, että hänelle ei jää edes tuota 300 euroa käytettäväkseen kuukaudessa. Kolmas kertoi, että 300 euroa on hänen kuukauden ruokabudjetti.

Kansanedustaja Miia Laiholle 300 euroa on pieni muutos. Hänelle se ehkä onkin. En tiedä, että saako hän sen verran lisää kuukaudessa hallituksen hyvätuloisia suosivan veroalen myötä, mutta ehkä se summa on hänelle niin pieni, että hän ei edes huomaa sitä. Surullista on se, että hän ei ymmärrä sen summan olevan monelle pienituloiselle elinehto. Sen poistumisen huomaa pahimmillaan nälkänä.

Ei vähävaraisten kirjoitukset ja kokemukset kiinnostaneet muita kuin toisia vähävaraisia. Paitsi muutamaa perussuomalaisen maailmankuvan omaavaa jotka tulivat ketjuun kommentoimaan kertomuksia lauseella ”vassarin ulinaa, menkää töihin”.

Siinäpä kuvaa suomalaisesta valtapolitiikasta tällä hetkellä. Samalla kun Kokoomuksen edustaja kertoo jälleen kerran vieraantumisestaan vähävaraisten maailmasta niin perussuomalainen ilkkuu vähävaraisille sakset kädessä ministeriaitiosta käsin.

Toinen on vieraantunut ja toinen osoittaa ivallisesti sormella. Tuo kaikki pitäisi aiheuttaa turvaa ja lohtua leikkauksen kohteeksi joutuville. Ei aiheuta. Suomi on tällä hetkellä turvaton tila heille joille ei ole paljoa suotu. On sanottu, että yhteiskunnan tilan voi tarkistaa siitä, että miten se pitää huolta heikommistaan.

Voitte itse katsoa, että mikä se tila on.