”Tuntuu siltä, että varakkaat ovat todella kateellisia niistä vähäisistä tuista, joita tarvitseville maksetaan”

”Kiitos yhteiskuntaan ja erityisesti tämän hetkiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen kantaa ottavista teksteistäsi.
Mieheni juuri mainitsi, että hänen veroalensa tulee olemaan arviolta noin 200€ vuodessa. Omaani en ole laskenut tai tarkistanut mistään laskurista enkä siis tiedä, kiristyykö verotukseni vai ei. Jos saan jotain verohelpotusta, se on todennäköisesti vähemmän kuin miehelläni. Kumpikaan meistä ei tienaa suomalaista mediaania enempää. Minä tienaan jopa alle sen. Molemmat olemme sitä mieltä, että emme tarvitsisi tätä mitätöntä veroaletta, koska se on pois heikommin pärjääviltä. Olisimme jopa valmiita maksamaan vähän enemmän veroja, jotta heikoimmistakin pidettäisiin huolta eikä keltään vietäisi toivoa ehdoin tahdoin.

On käsittämätöntä, että meitä rutkasti enemmän tienaavat tuntuvat niin usein olevan sitä mieltä, että ne kaikki köyhät ja työttömät ovat vain laiskoja ja että on tavattoman väärin ja epäoikeudenmukaista, että he, varakkaat, hyvin toimeen tulevat, yltäkylläisyydessä elävät, joutuvat maksamaan ”laiskojen loisimista”.

Mistä tällainen ajattelu kumpuaa? Ajattelisiko sitä itsekin noin, jos olisi älyttömän varakas?

Tuntuu siltä, että varakkaat ovat aivan todella kateellisia niistä vähäisistä tuista, joita tarvitseville maksetaan. Kokevat että ne tuet viedään juuri heidän taskuistaan, lompakoistaan ja tileiltään. Niillä ei mällätä (vaikken pitäisi pahana sitäkään, että edes joskus saisivat mällätäkin!).

Minä ajattelen, että jos joku oikeasti haluaa elää niillä niukilla tuilla ja olla vaikka ”elämäntapatyötön” tai kirjoittaa kirjaa mieluummin kuin mennä ”oikeisiin töihin”, niin sallittakoon se hänelle, sillä sehän on suorastaan ekoteko: kulutusta on taatusti vähän ja kaikki menee tarpeeseen. (Oikeasti en tietenkään ajattele, että sellaisia ihmisiä, jotka eivät todella HALUA tehdä mitään töitä vaan ”elää tuilla”, olisi määrällisesti mitenkään ongelmaksi asti – uskon että useimmat haluaisivat oikeata työtä, josta maksetaan palkkaa voidakseen tuntea kuuluvansa yhteiskuntaan – enkä toivo, että kenenkään pitäisi kituuttaa minimaalisilla tuilla, vaan että olisi jonkinlainen perustulo, jolloin ihmiset olisivat vapaita tekemään mitä haluavat eikä kukaan kyttäisi selän takana, makaako sohvalla vai tekeekö jotain ”hyödyllistä”. Uskon että sellainen toisi toivon ilmapiirin yhteiskuntaan. Tämä nykyinen uhkailu (”nyt loppuu tuilla loisiminen”) ja pelottelu (mm velalla) luo vain epätoivoa ja pelkoa eikä pelkästään heikoimmille vaan myös meille, jotka vielä joten kuten pärjäämme ilman tukiakin. On synkkää, että heikoimpia ahdistellaan tällä tavalla. Jonain päivänä se voin olla minä tai läheiseni, jota ahdistellaan, koska on ollut sairautta, on jääty työttömäksi tai muuten jouduttu jollain lailla hädänalaiseksi.

On pelottavaa, että osa ihmisistä ajattelee joistain niin nurjasti kuin esim hallituspuolueissa ajatellaan heikompiosaisista, työttömistä tai ulkomaalaisista. Pelkään että olemme tosiaan matkalla kohti sellaista yhteiskuntaa, jossa en haluaisi joutua elämään. ”Vahvojen ja voittajien” yhteiskunnassa. Siis epäempaattisten ja julmien yhteiskunnassa.

Kiitos että otat kantaa!”