Havaintoja parisuhteesta

”Ujon maalaispojan seikkailuja suuressa maailmassa”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”En koskaan olisi voinut kuvitellakaan kuinka tyly loppu suhteelle tuli. Vaikka siitä on jo aikaa niin monet kysymykset ovat esittämättä eikä niitä koskaan tulla esittämään eikä niihin vastauksia. Vain omassa mielessä niihin vastailen.

Hänellä oli yksi poika, aikuinen. Isä oli ulkomailta ja lähtenyt pois kun poika oli pieni. Seuraava mies oli kymmenen vuotta kuvioissa, mutta ei halunnut lapsia. Mies oli juovuksissa väkivaltainen. Iskuja oli tullut jopa niin että kylkiluita oli murtunut ja poskiluukin, josta näki merkkejä kun tiesi asiasta. Olimme toisillemme avoimia.

Se mitä en voinut ymmärtää oli se että nainen ja väkivaltainen (ja mustasukkainen ja pettävä) mies olivat yksissä tuumin ensiavussa selittäneet sopivan tarinan miten ”loukkaantumiset” olivat tapahtuneet. En usko että hoitajat tai lääkäri olisivat uskoneet tarinat, mutta eivät kai muuta voineet silloin. Nykyään kai tuollaisista vammoista ja perheväkivaltaepäilyistä kuuluu tehdä ilmoitus poliisille.

Minun ei ole koskaan tullut mielenkään lyödä naista enkä voinut ymmärtää tällaista. Toki avioliitossa oltiin riidelty hartaasti ja huolella, mutta en omasta mielestäni ole ollut aloittava osapuoli.

Se oli vähän taustaa.

Sitten tuli syksy ihanan kesän jälkeen. Minä olin onneni kukkuloilla edelleen. Pieni viite tulevasta kun nainen ilmoitti lapsensa isän tulevan juhlimaan heidän yhteisen lapsensa täysi-ikäisyyttä jouluna sukua mukanaan. Sanoin että tästä en pidä jos hän aikoo myös osallistua juhliin.

Isän suhde lapseen ok, mutta miksi nyt kun ei aikaisemminkaan ole yhteyksiä pitänyt eikä maksanut mitään?

Nainen ei halunnut tutustua minun lapsiini siinä vaiheessa eikä sitten koskaan tullut tilaisuuttakaan.
Joulu lähestyi, kävimme hakemassa minun metsästäni yhdessä kaksi joulukuusta, jotka veimme hänen vanhemmilleen ja naisen kotiin. Jouluksi hän ei minua halunnut käymään, mutta tapaninpäivänä söimme hänen vanhemmillaan jouluaterian.

Ujona maalaispoikana en ollut oikein mukavuusalueella sellaisissa tilanteissa. Ohimenevä lause jossain kohtaa ”en viihdy sinun kanssasi” on jäänyt mieleen, mutta se sekoittui siihen ihanuuteen jota elin, enkä osannut siitä piitata silloin.

Uusi vuosikin meni ja sen jälkeen tulivat hänen poikansa isä ja sukua juhlimaan heidän yhteisen lapsensa täysi-ikäisyyttä.

En jaksanut enkä halunnut niihin juhliin lähteä, kun muutenkin kävin hänen luonaan kaksi kertaa viikossa 55km päässä.

Soitin illalla ja kuulin puhelimessa humalaista juhlintaa. Sanoin kai vähän ivallisesti että juhlikaapa siellä rauhassa vaan… nainen, sanottakoon nyt vaikka Brita nimeltään sanoi toivovansa että minäkin olisin siellä.

Seuraavana päivänä kun soitin illalla tapahtui räjähdys… Brita huusi puhelimessa kurkku suorana että olen mustasukkainen rasisti ja muutakin jota en enää onneksi muista. Sanoi että suhde loppuu tähän ja jos vielä tulen käymään niin hän soittaa poliisit.

Olin järkyttynyt, en moista vuodatusta ollut ikinä kuullut, vaikka kaikenlaista on tullut kuultua. Pistin mielessäni tämän edellisen suhteen väkivallan tiliin, jota ei oltu käsitelty ja nyt minä jouduin siitä kärsimään. Olin tietämättäni ”polkenut miinaan”, avannut jonkun haavan kun soitin juhlailtana enkä ollut hengessä mukana.

Meni pari viikkoa murheen murtamana ja yksin. Sitten Brita soitti ja kysyi että miksen ole pitänyt yhteyttä?
Niin, miksi en?

En vain kuuntele tuollaista ja uskon kerrastakin kun kerran poliisillakin uhkaillaan. Oli todella nöyryyttävä ja maahan lyövä kokemus. En ole pitänyt mitään yhteyttä häneen vaikka kaipaus oli kova.

Melko pian siihen oli sitten kehitettävä suhteita, mutta huomasin että teen väärin toisillekin kun en pysty olemaan täysillä suhteessa.

Joitakin sähköposteja vaihdettiin vähän myöhemmin, joissa kerroin että minullekin on alkanut tulla uutta elämää hänen jälkeensä. Hän tajusi vihjeen ja räjähti taas..mustasukkaisuudesta.

Ihmettelin miten voi jättää toisen niin sydämettömästi ja sen jälkeen olla mustasukkainen?

Kului vuosi ja tuli kevät. Kerran Brita soitti ja kysyi kuulumisia ja jotain neuvoja johonkin käytännön työhön hevostallilla. Kyseli naissuhteistani, sanoin vain että jotakin on joskus ollut. Hän kertoi pyytämättä omista suhteistaan yksityiskohtaisemminkin, varatusta miehestä jne.

En ole koskaan hänelle soittanut enkä pitänyt yhteyttä vaikka harva se päivä hän on jollain tavalla mielessä yli kymmenen vuoden takaakin. Itse olen hyvässä suhteessa aivan sattumalta tapaamani ulkomaalaistaustaisen naisen kanssa, vaikka olinkin ”mustasukkainen rasisti.”

En voisi kuvitella ihanampaa ihmistä rinnalleni. Olisihan se voinut tapahtua jo yli kymmenen vuotta sitten eikä näitä mielen arpisia haavoja olisi tullutkaan, mutta parempi myöhään.

Sellainen oli pieni tarina ujon maalaispojan törmäilyistä ”suuressa maailmassa.”

X