Uskalla olla oman elämäsi päähenkilö

Alkuun naisen kommentti:

”Minä pyysin, että (silloinen) puoliso, lapsen isä ja toinen huoltaja, tulisi kerran viikossa kotiin klo 20 mennessä, jotta pääsisin ruokakauppaan ilman vauvaa. Samalla olisin halunnut antaa äitiaikaa vanhemmalle lapselle, oltais menty ihan kaksin. Se oli liikaa vaadittu.”

Onneksi kommentissa on tuo sulkujen sisällä oleva sana. Liian monen tarinassa ei ole.

Pitkään yhteiskunnassamme vallitsi kasvatustapa, jolla lähinnä haluttiin nujertaa ihminen. Aikuisuuteen ryömi itsetunnoton ihminen joka oli helppo jalostaa tottelevaksi ja suorittavaksi puolisoksi. Se oli malli joka oli saatu ja kun itsetunto oli valmiiksi jo niin nollassa, että ajatteli, että parempaa ei ole tarjolla ja tämän ansaitsen, niin ei pidä ihmetellä, että sosiaalinen media on täynnä katkeruuttaan huutavia ihmisiä.

Osa uskaltaa repäistä itsensä irti ja katkaista sukupolvien väliset kahleet. Uskaltaa ajatella, että minä olen oman elämäni päähenkilö. Ei anna muiden kävellä päältänsä jalkansa samalla pyyhkien.

He ovat heitä joiden suuntaan laitetaan syyttävä sormi sojottaman. Heitä syytetään itsekkyydestä, oman edun tavoittelusta, liian helposti eroamisesta ja kaikesta siitä, mitä syyttelijät eivät itse uskalla tehdä.

Minä haluan kukittaa heidät. He nimittäin ovat ihmisiä jotka eivät huuda sosiaalisen median kommenttipalstoilla katkeruuksisaan. He eivät ehdi, sillä heidän aikansa menee elämiseen ja rakastamiseen.