”Voiko kosketuksen puutteeseen kuolla?”

”Olen nyt 53-v nainen ja nuoruudessani elin melko vilkasta seuraelämää.
Olin hyvin avomielinen ja tunnetusti iloinen ja sosiaalinen ihminen.

Nykyisin olen vain ihmisen varjo ja sisältä kuollut kuori.
Olen aina tarvinnut erittäin paljon läheisyyttä, huomiota ja hellyyttä ja myös seksiä.

Olen viime aikoina miettinyt syytä siihen ja todennut, että iso syy on se, ettei biologinen isäni ole halunnut koskaan tavata minua.
Olen myös kerran joutunut luopumaan lähes kaikesta itselleni tärkeästä, kun jouduin 1996 onnettomuuteen josta minulle jäi muistoksi keskivaikea aivovamma ja työkyky meni sen sileän tien ja myös muisti, sekä identiteetti. Samalla lähti mies ja talo.

Vähän sen jälkeen elämääni saapui nykyinen aviomieheni. Silloin kylläkin varattuna miehenä, jota hän ei minulle kertonut. Kun sain selville asian laidan, oli auttamatta myöhäistä.

En tajunnut silloin, että jos joku on liian hyvää ollakseen totta, niin se ei ole totta.

En edes muista milloin vaikeudet tai hienovarainen kaltoinkohtelu alkoi.

Hyvin monta vuotta suorastaa rukoilin kosketusta ja minut torjuttiin tylysti kerta toisensa jälkeen.
Sain kuulla hyvin loukkaavia kommentteja, kuten:
” Älä sorki siinä”,kun pyrin lähelle.
Tai minua katsottiin kuin halpaa makkaraa ja se miehen silmistä paistava halveksunta ja inho sai minut kutistumaan pienen pieneksi ja kaikki rohkeuteni ja itsetuntoni valui kroppaani pitkin alas, kunnes ne irtautuivat kehostani kokonaan.

Yritin sitkeästi ja nöyristelin ja pyytelin kuin alistuva, häntäänsä heiluttava koira.
Joskus, kun mieheni halusi seksiä, niin hän vaivalloisesti suostui koskemaan minua.
Suuteluun hän ei ole suostunut vuosiin.
Voi miten kaipaankaan kuumia suudelmia, jotka sulattavat minut sydäntä myöten ikiroudasta.

Kosketuksen puute aiheuttaa minussa sekä fyysisiä, että henkisiä oireita.
Ja nykyisin seksin jälkeen- seksin , jota en oikeasti mieheni kanssa enää halua- tekee mieli mennä pihalle ja huutaa vaan täyttä kurkkua ja poistaa vuosien piina ja paha olo itsestäni.
Tai alkaa riehumaan kunnes kaatuu uupuneena lattialle.
Tuska koskemattomuudesta on niin iso.
Vaikka mieheni on nykyisin erilainen ajoittain, niin itse ole tullut täysin kylmäksi hänen kosketukselleen.
Mikään kosketus ei enää sulata jäätä minusta tai saa aikaan minkäänlaisia tuntemuksia.
Aivan kuin pitäisi vaan syödä ja syödä, eikä nälkä loppuisi ollenkaan.

Vaikka miten yritän sanoittaa tuntemuksiani ja tarpeitani, ja syytä pahaan olooni, niin
Mieheni ei joko ymmärrä tai ei halua ymmärtää.

Voiko kosketuksen puutteeseen kuolla?
Voi ainakin sisäisesti.
Kosketuksen voima on valtava ja kun se tehdään koskettamisen halusta, niin sillä
Voi muuttaa maailmoja ja lentää vaikka tähtiin.”