Onnelliset vanhemmat Jukka Poika ja Teija Stormi-Rousu yrittivät vauvaa viisi vuotta – ja nyt he ovat hulluna Eskoon: ”On ollut hauska höpsähtää lapsesta”

Jukka Poika ja Teija Stormi-Rousu ehtivät jo varautua siihen, ettei biologisen lapsen saaminen ehkä onnistu koskaan. – Kesti viisi vuotta, ennen kuin tämä meidän täydellinen lapsemme syntyi, Teija sanoo.

Mihin me nämä lastenvaunut oikein voimme jättää? Esko varmaan kohta herää, vaikka nukahti juuri — se herää aina heti sisällä, Teija Stormi-Rousu huolehtii viinibaari-kampaamo Vin-Vinissä Helsingin keskustassa.

Teija päätyy jättämään vaunut aivan ikkunapöytään istahtaneen miehensä, muusikko Jukka ”Jukka Poika” Stormi-Rousun viereen.

– Eskolla on niin pieni ääni, ettei sitä kauempaa kuule. Esko nukkuu paremmin, jos vaunuja heiluttaa, Teija neuvoo ennen siirtymistään muutaman metrin päähän, samoissa tiloissa toimivan kampaamon puolelle.

Esko on Jukan neljäs ja Teijan ensimmäinen lapsi, selvästikin molem­pien silmäterä. Kolmikko on asunut tämän viikon Punavuoressa pikku kodissaan, jonka he ostivat viime syksynä kyllästyttyään yöpymään hotelleissa vauvansa kanssa.

Turun Kakskertaan omakotitalon ja studion rakennuttanut pari oli alkanut viettää Helsingissä yhä enemmän aikaa sen jälkeen, kun Jukka aloitti säännölliset biisintekosessiot Kaiku-levy-yhtiön työryhmän kanssa.

– Helsingin-tukikohta on hyvä myös siksi, että sieltä meidän on helppo singahtaa pääkaupunkiseudun keikoille, mutta myös palata nopeasti kotiin Eskon luokse, Jukka kertoo.

Tänäkin iltana edessä on keikka ydinkeskustassa sijaitsevassa yökerho Ihkussa. Sen Jukka ja Teija hoitavat kahdestaan. Jukka on Jukka Poika ja Teija Dj Stormy, joka hoitaa esityksen taustat, efektit ja sen, että keikalla kaikki rullaa sujuvasti.

Perheyritys nimeltä Jukka Poika

Jukka ja Teija tapasivat ja aloittivat seurustelun vuonna 2011, jolloin tarttuvaa ja hyväntuulista Suomi-reggaeta tekevä Jukka Poika oli kovassa nosteessa. Organisointitaitoisen ja määrätietoisen Teijan an­siosta Jukan vielä hieman harrastuspohjalta toiminut muusikkous ammatillistui pala palalta. Jukka Pojasta tuli brändi ja Teijasta sen monitoiminainen.

– Jukka Poika on käytännössä perheyritys. Teija hoitaa juoksevat käytännön asiat, ja minä vastaan luovasta puolesta, Jukka kertoo keinuttaessaan Eskon vaunuja edestakaisin.

Platinaa ja tuplaplatinaa myyneet albumit Kylmästä lämpimään (2010) ja Yhdestä puusta (2012) siivittivät Jukka Pojan menestystä vuosia. Vielä kesällä 2014 hän oli Jari Sillanpään ja Kyösti Mäkimattilan ohella yksi Suomen eniten keikkailevista miesartisteista.

Tummia pilviä alkoi kuitenkin ilmaantua taivaanrantaan. Uusia, koko kansan popbiisejä ei enää syntynyt. Vuonna 2015 julkaistu albumi Elämäntyyli arvioitiin Soundi-lehdessä ”hauraaksi” ja Jukka Pojan sanottiin kääntyneen ”takaisin tieltä, joka oli viemässä häntä kiihtyvällä vauhdilla kohti iskelmä­tähteyttä”.

Albumin jälkeen koittivat vaikeimmat vuodet. Vaikka Jukka kuinka yritti saada biisejä aikaan, mikään ei tuntunut toimivan. Suvereeniin taiteilijaan oli iskenyt luovuuslukko.

– Kuka tahansa voi kuvitella, miltä se tuntuu. Kun on vuosikausia ajatellut, että tämän homman minä osaan – tämähän on helppoa kuin heinänteko ja menestykset seuraavat toisiaan – ja sitten tajuaa unohtaneensa, kuinka kaikki tehdään, Jukka sanoo.

Mitä pidempään tilanne jatkui, sitä pahemmaksi kävivät paineet. Ajoittain Jukka tunsi itsensä turhaksi ja tarpeettomaksi.

– En pystynyt enää puhuttelemaan ihmisiä. Olin kuin saarnamies, jolta alkavat rivit harveta ja penkilliset huveta.

Kilpailu koveni, keikkapalkkiot tippuivat

Samaan aikaan koko ala ympärillä kävi läpi suurta murrosta. Enää ei panostettu albumeihin, vaan tavoitteena oli tehdä yksittäisiä, paljon radiosoittoa ja striimauksia saavia hittejä. Niiden myötä artistitarjonta laajeni, kilpailu koveni ja keikkapalkkiot tippuivat.

– Keikoilla kävi yhä ihmisiä aika mukavasti, mutta takaraivossani tikitti. Entä jos en pysty uudistumaan? Jos uutta hyvää mate­riaalia ei synny, ei keikkailu enää kauaa jatku. Samaa sanoivat myös keikkamyyjät: nyt tarvittaisiin hitti.

Kun tulot tippuivat, piti kulujakin karsia. Bändikeikat vähenivät ja esiintymiset taustoja soittavan dj:n kanssa lisääntyivät. Lavalle Jukka Pojan kanssa nousi yhä usemmin Teija, joka vuosien mittaan opetteli myös tausta-dj:n hommat. Vuonna 2017 Teija lopetti oman alansa hommat ja siirtyi kokopäivätöihin Jukka Poika Musiikki Oy:hyn.

Parisuhdetta Jukan luomisvaikeudet eivät keikuttaneet, vaikka Jukka muisteleekin välillä käpertyneensä itseensä.

– Ihminen, joka surkuttelee itseään on aina aika sietämätön. Olin sellainen ajoittain – ymmärrettävästi, mutta turhanpäiväisesti.

Yhdessä pariskunta pohti, kuinka tilanne saataisiin laukeamaan ja paine helpottuisi.

Toisaalta tilanne, jossa perheyrityksen tulevaisuus ja elanto olivat Jukan luovuuden varassa, esti häntä luovuttamasta.

– Se, että kaikki munat olivat niin sanotusti samassa korissa, potki minua eteenpäin. Toiveena oli, että kun edes yhden nosteen saisimme, pääsisimme sillä pitkälle ja saisimme myös aikaa miettiä tulevaisuuden kuvioita uusiksi.

Paha paikka

Vuonna 2015 Jukka Poika tajusi, että yksin ja väkisin vääntäminen pitää lopettaa. Hän vaihtoi levy-yhtiötä Kaikuun ja sai sparraajakseen pitkän linjan musiikkituottajan, tiukkana tyyppinä tunnetun Pekka Ruuskan. Hanat eivät auenneet vieläkään.

– Se oli paikoin yhtä vuoristorataa. Hyvistä ja toiveikkaista fiiliksistä saattoi juosta suoraan päin seinää, kun tajusi että potentiaalisena pitämäänsä biisiä ei julkaistakaan.

Biisit ovat muusikon käyntikortteja ja keikat töitä, joita niillä käyntikorteilla saa. Siksi biisejä, joihin ei uskota, ei julkaista.

– Onnistunut hitti taas tekee artistista tuoreen. Se antaa ihmisille tunteen, että keikat eivät ole mitään nostalgiaplä­jäyksiä, vaan jotain, joka tapahtuu juuri nyt, Jukka selittää.

Jos uutta hyvää materiaalia ei synny, ei keikkailu enää kauaa jatku. Samaa sanoivat myös keikkamyyjät: nyt tarvittaisiin hitti.”

Viime kesänä paluu kultasuoneen vihdoin onnistui. Kaiun uudessa työryhmässä syntyneet Souda kesämies ja nuorison tv-suosikin Temptation Island Suomi tunnusbiisiksi valittu Papaija soivat radiokanavilla melkein kuin biisit suosion kukkeimpina vuosina.

– Toteutui se, mitä Teijan kanssa toivoimme. Vaikka olimme tehneet varasuunnitelmia eikä tilanne ollut koskaan toivoton, olimme ennen uusia hittejä pahassa paikassa. Jos niitä ei olisi tullut, olisi hyvin voinut käydä niin, että tekisimme keikkoja nykyistäkin pienemmällä budjetilla.

Mutta toisin kävi. Ensi kesäksi tiedossa on jo kolmisenkymmentä keikkaa, ja osa niistä on isoilla festivaaleilla. Noin puolet keikoista tehdään uuden bändin kanssa.

– Nyt teemme taas töitä hyvällä fiiliksellä. Mutta kun on nähnyt, millaista tämä musiikkibisnes on, on ihan hyvä varautua henkisesti siihen, että jossain vaiheessa tästä voi tulla harrastus. Kyllä se siitä, aina me jotain keksimme.

Esko herää nukuttuaan reilun tunnin. Ja mikä ajoitus: Teija-äitikin alkaa juuri olla valmis ja ehtii imettää Eskon ennen seuraavaa etappia, illan keikkapaikkaa ja siellä tehtävää soundcheckiä.

Hulluna Eskoon

Kylläpä tuulee! Teija odottaa vaunujen ja Eskon kanssa Bar Ihkun ulkopuolella, kun Jukka peruuttaa valkoisen Volvon ravintolan oven eteen.

Keikkakamojen rou­daus voisi tuskin helpompaa olla. Koko setti mahtuu auton takakonttiin ja koostuu matkalaukun näköisestä ja kokoisesta dj-pöydästä, kahdesta savukoneesta sekä kanisterista, jossa on savukoneisiin tarvittavaa nestettä.

Jukka ja Teija kävelevät karaokebaarina arkisin toimivan kuppilan läpi ravintolan takaosan pari–kolmesataa henkeä vetävään klubiin, jonne paikan oma valomies on jo asentanut mikit, valot ja PA-kamat valmiiksi. Esko pääsee takahuoneessa isän syliin siksi aikaa, kun Teija menee asentamaan dj-pöydän ja savukoneet paikoilleen.

– Olen hulluna Eskoon, hän on ihana, Jukka sanoo ja suukottaa poikansa päälakea.

– On ollut hauska höpsähtää pitkän tauon jälkeen uudelleen ihan täysin.

Teijalla ei kauaa nokka tuhise, ja pariskunta pääsee jo muutaman minuutin päästä tarkistamaan soundit.

Toimittaja jää Eskon kanssa takahuoneen suljettujen ovien taakse ämyreiltä piiloon. Peileistä lapsi huomaa, että häntä pitelee oudon näköinen tyyppi ja – apua! – alkaa itkeä. Ovia ei voi avata kovan metelin vuoksi, mutta vauva ei hyssyttelemällä hiljene. Onneksi soundcheck on nopeasti ohi ja lapsi pääsee taas äitinsä syliin.

– Voi Esko kulta! Ei ole hätää, Teija tyynnyttelee poikaa ja vähän itseäänkin.

Esko oli kahden kuukauden ikäinen ollessaan ensimmäistä kertaa mukana keikkamatkalla.

– Olimme saaristossa Velkualla, ja äitini piti Eskosta huolta sen aikaa, kun esiinnyimme. Jompikumpi Eskon isoäideistä – mummi tai mummo – on Eskon syntymän jälkeen ollut usein reissuilla mukana, Teija kertoo.

Edessä on muutama tunti vapaata ennen illan esiintymistä. Esko pakataan tarkasti turvaistuimeensa, ja Jukka suuntaa auton kohti Punavuoren-kotia.

Matkaa on taitettu vasta parisataa metriä, kun tehopakkaus Teija on jo selvittänyt kerrostalon Whatsapp-ryhmästä, että pihalla on vapaa parkkipaikka. Pian hän löytää netistä myös ravintolan, josta voisi tilata iltaruoat: sushia ja poke bowlia.

Lapsikeskustelu käytiin heti suhteen alussa

Jukka avaa oven valkoiseksi maalattuun katutason asuntoon. Kompakti yksiö on sisustettu suomalaisella designilla, Alvar Aallon pyöreällä pöydällä ja vaaleanpunaisilla satulatuoleilla. Ikkunassa on Marimekon verhot, ja seinää vasten nojaa Jukan kitara.

– Täällä Helsingissä me teemme töitä, Turun-kodissamme olemme vähän kuin mökillä, Teija kertoo lämmittäessään Eskon iltaruokaa. Sen syötyään Esko pääsee köllimään lattialle värikkään purkkikasan viereen.

Keskustelu yhteisestä lapsesta käytiin jo suhteen alussa.

– Se tuli puheeksi yllättävänkin nopeasti, alle puolen vuoden seurustelun jälkeen, Jukka kertoo.

Hänellä on edellisestä avioliitostaan kolme 13–18-vuotiasta lasta.

–Ensin suhtauduin asiaan vähän varauksellisesti, mutta sitten ymmärsin, että en voi sitouttaa nuorta ihmistä itseeni ilman, että sitoudun myös ajatukseen yhteisestä lapsesta. Teijalla täytyi olla siihen oikeus – muuten suhteemme tuskin olisi jatkunutkaan.

Ei kuitenkaan vielä muutamaan vuoteen, ajatteli Jukka aluksi.

– Mutta mieleni kypsytteli asiaa ja lopulta olin aika nopeasti valmis.

Suunnitelma B

Lapsi ei kuitenkaan tullut maailmaan sormia napsauttamalla.

– Se oli aika pitkä prosessi. Kesti viisi vuotta, ennen kuin tämä meidän täydellinen lapsemme syntyi, Teija sanoo ja kutittaa hymyillen lattialla makoilevan Eskon poskea.

– Haasteita oli yhteen aikaan paljon, mutta ei meidän elämämme mitään ranteet auki -meininkiä ollut. Tilanne on monille tuttu, Jukka sanoo.

Pari ehti varautua siihenkin, ettei biologisen lapsen saaminen ehkä onnistu koskaan.

– Teijalla on aina kaikkeen varasuunnitelma, niin tähänkin. Keskustelimme adoptiosta ja muistakin vaihtoehdoista, Jukka kertoo.

Mutta suunnitelma B:tä ei tarvittu tälläkään kertaa. Lomamatkalla Gardajärvellä pariskunta alkoi uumoilla odottavansa vauvaa, ja kotiin tultua asia varmistui.

Kesti viisi vuotta, ennen kuin tämä meidän täydellinen lapsemme syntyi.”

Lattialla seitsenkuinen rakkauden hedelmä alkaa jokellella ja saa heti vanhempiensa huomion.

– Esko, purkkileikkien kuningas, Jukka kannustaa ja innostuu sitten: – Hei, kato kato! Peba nousee! Hyvä Esko!

Kerta ei ollut Eskolle ensimmäinen, mutta ei hän ole vielä paljon sitä tehnyt, Teija vahvistaa. Esko innostuu itsekin, ähisee ja potkii iloisena.

On aika jättää pikku perhe valmistautumaan illan keikkaan, tutun lastenhoitajan tuloon ja Eskon nukuttamiseen. Mutta kertokaa vielä, millainen on hyvä keikka!

– Keikka on täydellinen, kun mikään hetki ei harmita. Melkein kaikista jää jotain kaivelemaan – taloyhtiön juhlissa tai lypsykoneen lanseeraustilaisuudessa tunnelma ei kovin helposti lähde lentoon, Jukka kertoo.

– Mutta kun on lämmin kesäilta meren rannalla, tunnelma korkealla ja ihmisillä hyvä fiilis, päästään lähelle täydellistä.

Toisaalta Jukka ottaa henkilökohtaisena haasteena saada nihkeänkin porukan joraamaan.

– Koen aika isoa tyydytystä, kun huomaan, että tilanteen saa jollain tavalla luontevaksi ja lämpimäksi. Opiskelijabileissä, joissa on 900 humalaista nuorta aikuista, on hurjasti energiaa ja fiilistä, mutta ostarikeikalla jo pienestä liikkeestä ja hymyilystä tietää onnistuneensa.

– Sä olet kuitenkin aika hyvä siinä. Jos on mitään tsäänssiä saada yleisö haltuun, kyllä sinä sen teet, Teija antaa tunnustusta.

Illan tähti

Ja oikeassa hän onkin. Puolenyön aikaan Ihkun tanssilattialla lanne heiluu ja hymy on herkässä, kun Jukka Poika vetää hyväntuulisena ja rentona vanhoja hittejään, joiden positiivisuutta huokuvat sanat kaikki tuntuvat osaavan.

Teija seuraa keskittyneesti Jukan esiintymistä ja liu’uttaa sormiaan dj-pöydällä: laskee ja nostaa volyymia, lisää väliin kaikua ja tupsauttaa sopivissa kohdin savua lavalle.

Jukka Poika osaa ottaa yleisönsä ja täyttää lavan – hän on illan tähti, eikä ketään tunnu haittaavan, että livekeikalta puuttuu ­bändi.

Tunnin setin jälkeen Jukka ja Teija lopettavat ja siirtyvät lavan sivuun, vaikka uusimmat biisit ovat vielä soittamatta. Kauaa he eivät encoretaputuksia malta kuunnella, sillä nyt alkaa jo olla kiire kotiin Eskon luokse.

Mitä se Jukka Poika aiem­min illalla sanoikaan? Että on mahtavaa, kun porukkaa huutaa uutta biisiä. Ja niinhän se nyt tekee.

Pa-pai-ja!

Lue myös:

Naimisiin menevät Jukka Poika ja Teija: ”Päätimme, että saamme homman toimimaan”

Jukka Pojan ja Teija-rakkaan lapsi on saanut nimen – pienokaisen kutsumanimi on muunnos muinaisskandinaavisesta nimestä

Jukka Poika sai ensimmäisen lapsensa 18 vuotta sitten – näin hän on muuttunut isänä