Pekka Haavisto rentoutuu hiihtämällä yöaikaan – ”Metsän hiljaisuus on minulle hermolepoa”
Ulkoministeri Pekka Haavisto ryhtyi hiihtämään pimeän aikaan alun perin aikataulusyistä. Pian hän huomasi, että yöhiihdossa on paljon hyviä puolia.
"Moni työpulmakin on ratkennut ladulla", kertoo Pekka Haavisto.
Ulkoministeri Pekka Haavisto ryhtyi hiihtämään pimeän aikaan alun perin aikataulusyistä. Pian hän huomasi, että yöhiihdossa on paljon hyviä puolia.
Ulkoministeri Pekka Haavisto nauttii hiihtämisestä yöaikaan, jolloin laduilla ei ole ruuhkaa ja metsässä vallitsee rauhallinen tunnelma.
”Korona-aikana talviharrastukseni on ollut yöhiihto. Lähden usein heittämään lenkin iltayhdeksän jälkeen, joskus lähempänä puolta yötä. Uudenvuodenaaton yönä hiihtelin hiljakseen samaan aikaan, kun raketit räiskyivät taivaalla. Se oli mieleenpainuva kokemus.
Aloin hiihtää myöhään illalla aluksi aikataulusyistä, sillä en ehdi töistäni valoisaan aikaan ulos. Pian oivalsin, että pimeässä hiihtäminen sopii minulle. Nautin siitä, kun ihmisiä ei ole paljoa liikkeellä ja saan olla itsekseni. Tykkään hiihdellä rauhallisesti omaan tahtiini. On parempi, etten ole päivisin ladun tukkeena.
Haluan pysähdellä välillä aistimaan luontoa. Havainnoin eläinten jälkiä ja kuuntelen metsän ääniä. Öisessä metsässä on ihan oma tunnelmansa: samaan aikaan sekä levollinen että hieman jännittävä. Koskaan hiihtokeleillä metsä ei ole pilkkopimeä, sillä lumi valaisee.”
”Moni työpulmakin on ratkennut ladulla”
”Mitä stressaavampi tilanne töissä on, sitä tärkeämpää minulle on päästä luonnon rauhaan. Metsän hiljaisuus on minulle hermolepoa. Ladulla edetessäni tunnen, kuinka kiire hellittää.
Rentoutumisen lisäksi iltamyöhäiset hiihtolenkit ovat minulle ajatuskeitaita. Saatan päättää etukäteen, että ajattelen tietyn asian loppuun. Moni työpulmakin on ratkennut ladulla.
Metsässä on läsnä luonnon ikiaikaisuus. Eräs ystäväni sanoi kerran hyvin, että meillä suomalaisilla ei ole eurooppalaista kulttuurihistoriaa, mutta meilläpä on maailman vanhin kallio. Sen päällä on tukeva seistä.”
”Keskityn parhaiten silloin, kun muu maailma hiljenee”
”Pimeys ei ole koskaan rasittanut minua, sillä olen iltavirkku. Erityisesti kirjoitustöitä teen mielelläni iltaisin, joskus öisinkin. Keskityn parhaiten silloin, kun muu maailma hiljenee.
Lempivuodenaikani ovat elokuun pimenevät illat, jotka alkavat jo kääntyä syksyksi. Luonnon lakastumiseen liittyy jotain jylhyyttä.
Olen huolissani ilmastonmuutoksesta ja siitä, että luonto on ollut viime aikoina sääilmiöineen niin sekaisin. Toivon, että saamme tulevaisuudessakin nauttia neljästä vuodenajastamme, johon kuuluvat talven pimeys ja lumipeite sekä keskikesän valkeat yöt.”
Juttu on julkaisu Kotilääkärin numerossa 2/2022.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous