Julkkikset

Pekka Strangin menestys ruokki epätervettä itseluottamusta: ”Ajattelin, että minä osaan ja muut ei”

Pekka Strang on tasapainotellut menestyksen huuman ja häpeän kanssa koko uransa. – Itsevarmuuteni on vain ulkoista, sisäisesti olen todella epävarma.

Teksti:
Annan toimitus
Kuvat:
Sampo Korhonen

– Olen aina uskonut itseeni vähän liian paljon.

Pekka Strang on tasapainotellut menestyksen huuman ja häpeän kanssa koko uransa. – Itsevarmuuteni on vain ulkoista, sisäisesti olen todella epävarma.

Pekka Strangin uraa voi kuvata menestystarinaksi. Pitkä taival teatterissa näyttelijänä ja johtajana, kehutut pääroolit muun muassa elokuvissa Tom of Finland (2017) ja Koirat eivät käytä housuja (2019), josta Pekka palkittiin parhaan miespääosan Jussilla, lukuisat roolit kotimaisissa ja kansainvälisissä tv- ja suoratoistopalvelusarjoissa…

Menestysrooleista seuraa julkisuutta, ja julkisuus luo Pekan mukaan vaarallisen harhan.

– Miten helposti olen saattanut eksyä ajatukseen, että julkisesti noteerattu työ on jotenkin arvokkaampaa kuin jokin muu työ. Se vaara vaanii koko ajan. Jos en ole hereillä, saatan alkaa ajatella olevani erityisihminen ja ryhtyä arvottamaan asioita sen mukaan.

Toisaalta, saavuttaakseen jotain suurta on usein mentävä rajojen yli. Silloin laidat saattavat paukkua ja itsestään saattaa innostua liikaa. Liiallisesta leijumisesta Pekka sanoo saaneensa palautetta monesti.

– Kun peli on kesken, omaa käytöstä on vaikea tarkastella. Sen näkee vasta jälkikäteen. Mutta kyllä sieltä alas tullaan, jokainen tulee.

Ulospäin Pekan itseluottamus on aina ollut vahva. Hän sanoo uskoneensa itseensä lapsesta asti ’vähän liian paljon’.

– Ajattelin jo pienenä, että minä kyllä osaan ja muut ei. Se asenne ja tämä julkinen ammatti ovat saattaneet ruokkia itsetuntoa tavalla, joka ei ole tervettä.

”Itsevarmuuteni on vain ulkoista, sisäisesti olen todella epävarma”

Kun ihailua ja kehuja saa, ne hiipivät helposti huppuun. Pekka on pohtinut, onko hänen kehuämpärinsä niin tyhjä, että sitä pitäisi jatkuvasti täyttää.

Ja koska aina on se toisaalta: välillä hänen on tuskallisen vaikeaa ottaa kiitosta vastaan. Se johtuu häpeästä.

– Itsevarmuuteni on vain ulkoista, sisäisesti olen todella epävarma. Vaatisi varmasti pitkän terapian, että tämän ristiriidan selvittäisi.

Elämänsä aikana Pekka kokee ajautuneensa esittämään monenlaisia rooleja myös siviilissä. Siksi hän on ottanut tämän vuoden projektiksi tavoitteen olla joka paikassa samanlainen.

Että olisi vain yksi Pekka, joka käy puhumassa telkkarissa tai radiossa, viettää aikaa kotona perheen kanssa tai juttelee ystävilleen. Hän on halunnut nähdä, mitä tapahtuu, jos asioita ilmaisee kuten niitä kokee.

– Yhtään huonoa puolta en ole tässä vielä nähnyt. Elämästä on tullut paljon helpompaa.


Juttu on lyhennelmä haastattelusta, joka on julkaistu Anna-lehdessä 39/2023.


X