Kilpirauhasen vajaatoimintaan sairastunut Raakel Lignell: ”Liian iso treenimäärä oli elimistölleni myrkkyä”

Toimittaja Raakel Lignellillä on kokemusta siitä, mitä tapahtuu, kun liikkuminen lähtee lapasesta. Lopulta hän uupui täysin.

”Minulle on tyypillistä, että jos ryhdyn johonkin, teen sen täysillä. Kun kuusi vuotta sitten päätin kohottaa kuntoani, aloin jumpata joka ilta. Ensin osallistuin kevyille tunneille, mutta kunnon kasvaessa kävin koko ajan rankemmissa ja rankemmissa jumpissa. Olin niin innoissani parantuneesta kunnostani, että osallistuin saman illan aikana monelle tunnille peräkkäin. Energiatasoni kohosi. En ottanut kuuleviin korviini, kun minulle sanottiin, että ota välillä kevyemmin. Pudotin samaan aikaan painoani vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, mutta yhtäkkiä painoni ei enää laskenutkaan. Liikunnanohjaaja sanoi, että treenaan liian kovaa ja siksi elimistöni panee hanttiin.

Pari vuotta sitten uuvuin täysin. Minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, ja estrogeenitasoni olivat nollilla. Syytä sairastumiseen ei tiedetä, mutta uskon, että liian iso treenimäärä, vähiin jäänyt palautuminen ja minimaaliset hiilihydraatit olivat olleet elimistölleni myrkkyä.

Kuntokuuristani opin, miten palkitsevaa on, kun uskaltaa haastaa itseään. Toisaalta opin myös, että riittävä lepo ja palautuminen ovat kaiken a ja o – jopa tärkeämpiä kuin itse suoritus. Jos elämän kokonaiskuormitus on muutenkin iso, on viisainta jäädä sohvalle ja rentoutua. Itseään voi haastaa taas sitten, kun elämässä on helpompi jakso. Jokaisella elämän alueella ei voi piiskata itseään yhtä aikaa, koska silloin elimistö käy ylikierroksilla. Välillä tosin on vaikeaa erottaa, milloin keho sanoo, että on oikeasti väsynyt, ja mikä taas on sohvaperunan muminaa.

Olin hiljattain lonkkaleikkauksessa, ja sen jälkeen olen harrastanut vain kuntouttavaa liikuntaa. Ruokavalionikaan ei ole enää ehdoton, mutta pyrin viljattomuuteen ja sokerittomuuteen. Ilman niitä olen vireämpi. En kuitenkaan ole tiukkis, ja juhlissa juhlin kuten muutkin.”