Blogikin muuttaa!

Ei siis riitä tämä oma fyysinen muutto ja uusi koti vaan blogikin laitettiin muuttopuuhiin samassa rytäkässä! Kuten muutoissa helposti aina, saattaa tässäkin hävitä joitain postauksia, joitain muistoja ja joitain vanhoja juttuja. Olen vähän miettinyt muuton suhteen, että ne pahvilaatikot, joita ei jaksa edes avata ja jotka jätetään varastoon odottamaan parempaa aikaa –  voisiko ne heittää pois? Ehkä. Hassua miten me ihmiset haluamme säilyttää kummia juttuja. Muistoja. Ja sitten toisaalta; mikä sitten on tärkeämpää kuin muistot? Ja toisaalta; eikö kannata katsoa eteenpäin ja unohtaa vanhat?

Eniten vanhoissa postauksissa harmittelen juuri muistoja; eiväthän ne ole mitään konkreettisia juttuja. Korkeintaan kuvia. Mutta juuri ne muistot ja kuvat, ne ovat niin kamalan tärkeitä. Mikä on siis pahinta hävittää muutossa; pahvilaatikollinen vanhoja tavaroita vai yhden vuoden postaukset? Hmm, en tiedä. Ehkä ne postaukset? Ehkä niissä on enemmän muistoja kuin tavaroissa? En tiedä.

Miksi kuvat ja muistot sitten ovat niin kamalan tärkeitä? Miksi me säilytämme kaikenlaista? Miksi me suremme jonkun menetetyn vanhan tavaran perään? Haluammeko vain säilyttää ja omistaa mahdollisimman paljon vai pelkäämmekö unohtavamme? Ehkä pelkäämme. Mulla ainakin on niin paljon asioita, joita en halua unohtaa. Mutta unohdanko, jos kuva tai tärkeä esine häviää? Tuskin.

Ja toisaalta, tärkeintä on se mitä on nyt. Ja mitä on huomenna. Mitä teemme nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Emme me unohda emmekä menetä mennyttä aikaa tai muistoja, vaikka kuva tai esine häviäisi. Mennyt aika on aina osa meitä ja tärkeimmät asiat pysyvät aina sydämessä. Keskitytään mieluummin tulevaisuuden rakentamiseen. <3