Lomakuvia, sydän täynnä

Kuvia on oikeasti ihan hirveän paljon enemmän. Suurin osa tietysti julkaisukelvottomia -syystä tai toisesta. Paljon kuvia lapsista, mikä jo itsessään rajoittaa kuvien julkaisua. Paljon ihan hassuja kuvia. Meidän omia. Paljon kuvia, jotka tietysti näyttivät luonnossa paljon paremmilta. Merta ja aaltoja. Ja niin edelleen.

Loma oli hyvä. Lähinnä ihmisten tähden. Loma rakkaimpien kanssa olisi ollut hyvä loma missä tahansa, mutta muutamat pikkuseikat tekivät siitä toki entistä paremman.

Lämpö, tottakai. Kummasti lämpö laskee hartiat ja rauhoittaa koko kehon.

Aamulenkit. Paras päivän aloitus. Aamulenkit ja aamupalat ja yleensäkin hyvän liikunnan ja hyvän syömisen yhtälö. Joskin luulen, että syömistä tuli harjoitettua yli liikunnan. Mutta sitten taas uskon myös kehon joskus ihan tarvitsevan runsaampaa syömistä aineenvaihdunnan vauhdittamiseksi. Tai noin kaiken summana, en hirveän tarkasti noita asioita mieti. Tärkeintä keholle on pysyä liikkeessä ja saada hyvää ravintoa. Ja joskus lettuja ja sen sellaista; se on vain hyväksi.

Rakastin myös kirjaa, jonka vihdoin sain luettua. Olen saanut sen siskolta lahjaksi jo kauan sitten, mutta mulla on ollut joku kumma tauko lukemisessa. Gail Honeymanin ”Eleanorille kuuluu ihan hyvää” oli tosi hyvä. Se saattaa ensisilmäyksellä vaikuttaa vähän tylsältä, mutta vain paranee ja paranee. Ihmettelin miksen ole aikoihin lukenut. Hyvä romaani on kuin tutustuisi uuteen ihmiseen. Tai kuin eläisi hetken jonkun toisen elämää, olisi ihan toisessa paikassa. Aloin tuntemaan itseni vähän Eleanoriksi.

Ja mainitsinko että parasta lomassa oli ihmiset? Se, että lapset haluavat olla meidän kanssa, pelata pöytätennistä tuntikausia ja istua illat katsomassa hotellin baarissa ohjelmanumeroa, joka suurimmaksi osaksi oli pienempien lasten diskoa.

Hyvä loma.

Suurimmaksi osaksi siksi, että sen jälkeen on sydän täynnä lämpimiä tunteita. <3