Mökki melkein myyntiin

Lähdimme viikonloppuna Olavin mökille muutaman tunnin ajomatkan päähän. Oikeasti katsomaan, että kaikki on jotenkuten kunnossa, sillä Olavkaan ei ole ollut siellä kai viiteen vuoteen. Ja laittamaan sitä myyntikuntoon. Olav on harkinut perintömökin myyntiä jo vuosia, sillä sitä ei vain tule käyetttyä. Mökkillä ei ole vesiä tai sähköjä; se on hyvin askeettinen. Se sijaitsee aika kaukana, hankalan ajomatkan päässä eikä muutenkaan kai mitenkään erityisen houkuttelevasti.

Mutta kuitenkin. Niin siinä sitten kävi. En tiedä voiko sitä sittenkään myydä. Mökki vuorenrinteellä lumen keskellä. Ja jos mulla olisi mökki niin haluaisin sen olevan juuri noin askeettinen ja vanhanaikainen ilman niitä vesiä ja sähköjä ja kaikkea mitä kotona on. Siksihän mökille mennään. Että siellä on erilaista. Että kaikki tapahtuu hitaammin ja kaikki täytyy tehdä hitaammin. Että elämän tahti hidastuu. Niinhän siinä kävi; meidän piti vain nopeasti käydä laittamassa sitä myyntikuntoon ja nyt tuntuukin siltä, ettei siitä voi luopua.

Olav on kai kuitenkin ollut aika päättäväinen myynnin suhteen. Ja onhan se niin, että kaikkea ei voi saada eikä pitää vaikka haluaisi.

Mutta viikonloppu ilman sähköjä ja vesiä teki oikein hyvää. Raitista ilmaa, kynttilän valoa, kovaa pakkasta ja takkatulta. Ja kotiin palatessa suihku – sekin teki oikein ekstra hyvää. Parhaita lomia ovat aina ne, joista jää jotain tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta käteen. Jotka ovat herätelleet tunteita ja rikastuttaneet ajatusmaailmaa. Ja että osaa olla onnellinen lämpimästä suihkusta kotona; osaa nauttia elämän itsestäänselvyyksistä. Silloin on aika paljon enemmän nautinnon aiheita! Loma, joka tekee arjesta parempaa on paras loma!

(Ja uusin neule päällä! Se valmistui pikanopeasti, ehkä viikossa. Superlämmin lumen keskelle.)