Päivällinen ulkona marraskuussa

Ja hyvää myöhästynyttä isänpäivää kaikille hyville isätyypeille. <3 Olen sanonut varmasti ennenkin olevani tosi onnekas kaikkien elämäni miesten kanssa; matkan varrelle ei ole koskaan osunut mitään kurjaa. Oma isä on ollut paras mahdollinen, mun lasteni isä on huippuisä ja lasten uusi bonusisä pitää hyvää huolta. Ehkä olen helposti myös rakastunut sellaisiin kiltteihin tyyppeihin; vähän niin kuin mun oma isä. Kiltteihin, lämpimiin, turvallisiin, tukeviin ja tasapainoisiin tyyppeihin. En ole kauheasti etsinyt jännitystä enkä villejä seikkailuja – ja silti olen aina seurannut sydäntäni ja valinnut mieheni tunteella.

Lasten isä oli isänpäivän muissa hommissa, joten lapset viettivät suurimman osan päivästä mun luona. Nämä ovat vähän hankalia päiviä kun ei voi tavata omaa isää ja eron myötä vähän kaikissa juhlapäivissä on omat uudet herkät ja hankalat lisätunteensa. Vieläkin, ja varmaan aina. Sekä mulla että lapsilla.

Mutta näiden kuvien myötä – ja tämän postauksen merkitys ja pointti on kai eniten se, että suosittelen lähtemään ulos. Ei tarvitse olla kauan eikä mennä kauas, mutta makkaran grillaus rannassa saattaa olla viikon kohokohta. Paras mahdollinen sunnuntaipäivällinen ja ikimuistoinen hetki. Rauhoittava energiaruiske, joka auttaa näkemään maanatainkin paljon lempeämpänä.

Olli makasi veden rajassa yövierailusta väsyneenä ennen kuin sai ruoasta vähän energiaa. Ja muisti samalla rannalla yhden kolmion muotoisen kallionkolon, jossa grillasimme kuusi vuotta sitten. Ikimuistoinen hetki sekin kai. Niinkuin hetket auringonlaskussa usein.

Hyvää uutta viikkoa. Muistetaan käydä ulkona luonnossa. <3