Yrittäjät Carita ja Inna-Pirjetta tietävät miltä tuntuu, kun työkyky on koetuksella: ”Olisinpa saanut tukea esihenkilönä toimimiseen”

Haasteet jaksamisessa ovat saaneet Carita Peltosen ja Inna-Pirjetta Lahden tekemään muutoksia arjessa ja työpaikalla. He listasivat työkykyä ylläpitävät oivalluksensa.

Vastuulliseen vaikuttajaviestintään erikoistunut Ping Helsinki on neljässä vuodessa laajentunut kolmesta vakituisesta työntekijästä yhdeksän hengen tiimiksi. Samaan aikaan yritys on kasvattanut liikevaihtonsa lähes puoleentoista miljoonaan.

Yritystä luotsaava Inna-Pirjetta Lahti on saanut talousasioihin ulkopuolista apua, mutta toivoo, että olisi saanut tukea myös esihenkilönä toimimiseen. Hän on myöhemmin maksanut nopeaan kasvuun liittyviä oppirahoja. Lahti teki parhaansa tiiminsä esihenkilönä, mutta se ei riittänyt ja lopulta hän uupui.

”Suomessa pieni yritys saa tukea ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen ja iso yritys esimerkiksi kansainväliseen kasvuun. Kun yrityksen liikevaihto ylittää miljoonan, tulee paljon uusia velvoitteita, mutta yrittäjäpolkua ei siinä kohtaa tueta. Itse olin HR-asioissa kokematon – ei meillä ollut alkuvaiheessa tiimipalavereita, hommat vain hoidettiin”, hän toteaa.

Puolitoista vuotta sitten Lahti löysi yritykselleen liiketoimintajohtajan, joka auttoi luomaan työkykyä tukevat käytänteet yrityksen arkeen. Saadakseen työkaluja oman ja työntekijöidensä hyvinvoinnin ylläpitämiseen hän päätti opiskella palautumisvalmentajaksi.

Minulla on loistava tiimi, mutta olin HR-asioissa kokematon

Lahti on oivaltanut, millainen merkitys kokonaiskuormituksella on työkyvyn kannalta. Esimerkiksi haastava elämäntilanne, jatkuva uuden opettelu ja tavoitettavissa oleminen vievät voimavaroja.

”Jaksamista voi tosi pitkään venyttää, mutta meistä jokaisella on murtumispiste. Jos ei pieniin hälytysmerkkeihin tajua tarttua, voi tarvita puoli vuotta palautumiseen”, hän toteaa.

Virheistä oppii

Kun puhutaan yrittäjyydestä ja jaksamisesta, myös Carita Peltosella on, mistä ammentaa. Peltosen ensimmäisen yritys 2000-luvun alussa oli taloudellinen menestys, jota seurasi heti perään toinen. Päältä päin ei näkynyt, että Peltonen oli jo monta vuotta voinut pahoin, kunnes hän keväällä 2018 menetti työkykynsä.

”En kyennyt mihinkään, enkä halunnut kohdata ketään. Keskellä vakavaa työuupumusta metsä oli ainoa paikka, jonne halusin mennä. Siitä tuli turvani”, Peltonen kertoo.

Metsän rauhoittava vaikutus antoi Peltoselle uuden liikeidean, josta kasvoi kansainvälisille markkinoille tähtäävä Metsä/Skogen-brändi. Kolme vuotta sitten yritys joutui koronavuosien kurittamaksi. Henkilökunta seisoi työnantajansa rinnalla loppuun saakka, mutta yritys teki konkurssin ja Peltonen menetti kaiken.

Keskellä vakavaa työuupumusta metsä oli ainoa paikka, jonne halusin mennä

Kokemus oli Peltoselle valtava epäonnistuminen ja peiliin katsomisen paikka. Onni kuitenkin kääntyi, kun pääomasijoittaja halusi tarjota yritykselle uuden mahdollisuuden.

”Jouduin miettimään, tartunko siihen, vai jäänkö tuleen makaamaan. Uusi yritys kantaa uudella tavalla hedelmää, eikä samoja virheitä ole tarkoitus toistaa”, hän kertoo.

Työkyky vaatii arjen tekoja

Vastoinkäymiset ja jaksamiseen liittyvät haasteet ovat saaneet Peltosen ja Lahden tekemään muutoksia työpaikalla ja arjessaan.

Lahti hyödyntää esihenkilönä liiketoimintajohtajan kanssa laadittuja käytänteitä arjessa päivittäin. Hän viettää jokaisen työntekijän kanssa puolen tunnin keskustelutuokion joka toinen viikko ja kartoittaa työyhteisön ajatuksia kuukausittaisen kyselyn avulla.

”Ihmiset työskentelevät paljon etänä ja on tärkeää, että kaikilla on mahdollisuus jakaa ajatuksiaan säännöllisesti. Paha olo saattaa liittyä epätietoisuuteen siitä, miten joku asia kuuluu tehdä, tai jos ei ole varmuutta omasta tontista. Työkykyä auttaa, kun kaikilla on onnistumisen edellytykset”, Lahti sanoo.

Peltonen huolehtii työntekijöistään keskustelemalla heidän kanssaan jaksamiseen liittyvistä asioista lähes päivittäin. Työkykyä vaalitaan myös yhteisillä hyvinvointihetkillä ja -retkillä. Itselleen hän on varannut lomaviikon sen kunniaksi, että kotiin saapuu uusi koiranpentu. Hän on myös aloittanut uudestaan ratsastusharrastuksen.

”Edelleen opettelen vetämään rajat omalle työnteolle ja jaksamiselle. Suomessa yrittäjän vastuu on valtava, mutta toki saa tehdä merkityksellistä työtä, jota rakastaa ja on ihania asiakkuuksia. Se pistää jaksamaan”, Peltonen toteaa.

Työkykyä ylläpidetään yhdessä

Inna-Pirjetta Lahdella ja Carita Peltosella on yhteisiä oivalluksia, jotka auttavat heitä huolehtimaan paitsi omasta myös työntekijöiden jaksamisesta.  

1. Arvojen mukainen työ auttaa jaksamaan

Lahdelle ja hänen työntekijöilleen on tärkeää toteuttaa viestintää vastuullisesti. Peltonen haluaa tiiminsä kanssa parantaa ihmisten ja metsien hyvinvointia.

”Ensimmäiseen uupumiseeni liittyi myös arvopohja-asioita, jotka saivat minut raiteiltani. On vaikeaa nähdä valoa tunnelin päässä, jos omat arvot ovat ristiriidassa yrityksen arvojen kanssa”, sanoo Peltonen.

2. Ulkopuolinen tuki on kullan kallis

Peltonen on saanut tukea neuvonantajiltaan ja kääntynyt työuupumuksen kohdatessaan ammattiauttajien puoleen. Lahti on saanut apua liiketoimintajohtajalta, joka auttoi luomaan yrityksen arkeen uudet, toimivat käytänteet.

”Olemme onnistuneet lisäämään psykologisen turvallisuuden määrää, kun kaikenlaisista asioista voidaan puhua. Kaikilla on työssään onnistumisen edellytykset, mikä edesauttaa hyvinvointia”, hän sanoo.

3. Kokonaiskuormitus ratkaisee

Lahti on opiskellut palatumisvalmentajaksi saadakseen työkaluja esihenkilönä työskentelyyn ja omaan jaksamiseen. Hänelle tärkein jaksamista ylläpitävistä teoista on ollut työajan lyhentäminen ja palauttavan vapaa-ajan lisääminen.

Peltonen on huolehtii omasta ja työyhteisön työkyvystä työtehtäviä priorisoimilla ja jaksamisesta keskustelemalla. Yhteiset hyvinvointihetket ja -retket ovat tulleet jäädäkseen.

”Blokkaan kalenterista ajan viikoittaiselle ratsastustunnille. Aion viettää kesäloman ja saatan jatkossa vähentää työaikaa. Käytän osan vapautuvasta ajasta itseäni inspiroivan firman sparraamiseen, koska koen sen omaakin hyvinvointia edistäväksi.”