Takki tyhjänä
On perjantai myöhäisilta, kun istun tätä postausta kirjoittamassa. Väsyttää, ajatus ei kulje, innostuneisuus on lopussa ja on muutenkin epäsosiaalinen olo. Puuh! Olin eilen (eli perjantaina) viimeisessä valintakokeessa. Tosiaan olen hakenut ammattikorkeaan samalle linjalle, mutta toinen on päivätoteutus ja toinen monimuotoinen, joka tarkoittaa omatoimisempaa opiskelua ja vähemmän koulussa fyysisesti oloa. Yleensähän teen postauksia aika reaaliajassa, mutta nyt olin tehnyt postauksia perjantaihin asti, että sain lukea iltaisin rauhassa. Tälle päivälle en ollut ehtinyt tekemään varastoon ja eilen tosiaan olin valintakokeissa. On sellainen olo, että en jaksa nyt pinnistää ja suorittaa, vaan teen ihan tällaisen avautumisen siitä kuinka joskus minulla on pääkoppa aika tyhjänä. Aina ei jaksa, eikä pysty määräänsä enempään.
Nyt olen aivan puhki! Olen yhtä aikaa huojentunut, että kauhuissani. Heinäkuun alussa viimeistään saan tietää kuinka kävi? Kun antaa valintakoepäivänä kaikkensa, niin välittömästi kaiken suorittamisen jälkeen iskee totaalinen tyhjyys. Aivan kuin olisin ollut aivolobotomiassa. Minulle iski vastaavia silloin kun olin vasta valmistunut meikkaajaksi ja kun tein ensimmäisiä kuvauskeikkoja. Se on se jännitys ja kaikkensa antaminen. Kun kaikki skarppaus ja yrittäminen on ohi, tulee se ku haluaa vain mennä peiton alle ja viettää siellä muutaman päivän. Tiedättekö sen tunteen? Hatunnosto kaikille opiskelijoille jotka ovat suoriutuneet useista valintakokeista. Kait siihenkin rutinoituu, mutta tällaiselle ensikertalaiselle oli takin tyhjäksi vetävä kokemus. Nyt on sitten piinaava odotus. Miten te muut olette selvinneet jännityksen kanssa? Pysähtyykö sydän sinä päivänä, kun tulokset saa? Onko siinä hetkellisesti pelkoa ettei uskallakaan lukea tulosta? On se sellaista kuin elokuvissa? 😀
Nyt on kyllä sellainen tunne, että menen hetkeksi miehen kainaloon surffailemaan Tallinnan ravintoloita ja miettimään, että minne tällä kertaa mentäisiin? Päätettiin aivan ex tempore, että lähdemme 1,5 viikon päästä pienelle rentoutumiselle.
Tällainen aivot jäässä rustailtu lauantain laiska postaus. Kerta kaikkiaan ei vaan tällä kertaa irtoa. Jännästi sitä ihminen pystyy lataamaan itsensä täyteen ja tyhjentää yhdessä rutistuksessa aivan tyhjäksi. Päässä vaan tuuli viheltää. 😀 Onko teillä muilla käynyt vastaavaa?
Palataan huomenna taas, kun olen saanut ajatuskykyni takaisin. Rentouttavaa viikonloppua! Muistakaa nollata pääkoppaa ja katsokaa kylmän hyisenä viikonloppuna leffoja, joissa voi heittää aivot narikkaan. Tekisi niin hyvää minullekin! 🙂
Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa
Kommentit
Kuulostaa varsin eksoottiselta. 😀 Kyllä meitä vähän jännittää, että mitä perillä odottaa, mutta kuitenkin ihan luottavaisin mielin ollaan. Huoneistossa on ollut muita suomalaisia ja oli kehuja. Mutta se oli vaan niin hauska, kun katselimme Google Mapsilla rakennusta ko. osoitteessa ja siinä pönötti autiotalo. 😀
Kommentit
Tulee! Siis noita tunteita ja tilanteita, että kaikki on annettu ja kovalevy tyhjennetty. Pääsykokeiden lisäksi koko päivän kestävät työhaastattelut ja soveltuvuusarvioinnit tekevät saman. Molemmista on kokemusta. Normi työhaastattelussa yleensä hyvin jaksaa tsempata ja pinnistää sen korkeintaan tunnin verran mutta kun päivässä on tehtäviä sekä ryhmä- ja yksilöhaastatteluja, niin vähän jo tuntuu. Samoin ne päivän soveltuvuusarvioinnit, varsinkin viimeisillään raskaana. 😀 Mutta toisaalta siitä kaikkensa antaneesta tunteesta tulee hyväkin fiilis. Sellainen, että olen tosiaan tehnyt voitavani ja nyt valitsijat tekevät työnsä ja katsovat kenen tulokset riittävät ja millaisia tyyppejä nyt haetaan. Voisi jäädä harmittamaan, jos taas tuntuisi, että tässähän nyt on vielä energiaa jäljellä ja ehkä olisi voinutkin antaa vielä enemmän…?
Mulla on yks tollanen päivä tulossa just tänään. Lapsen synttärit! 😀 Onneksi vasta 3 v, joten hänellä ei vielä mitään vaatimuksia ole ja on eniten innoissaan niistä rakkaista, joita näkee. Monia pitkästä aikaa, kun arjessa niin vähän aikaa nähdä. Mutta huomaa vaan äiti jo tässä kohtaa aamua miten lyö tyhjää…jossain kohtaa kaiken arjen keskellä olen tarvikkeita ostellut ja hyvin piilotellut kaappeihin ja nyt on kiva ratsata kaikki piilopaikat, jos jotain löytyisikin! 😀 Veikkaan, että illalla on yks kaikkensaantanuttänään-olotila, vaikka toki vähän eri mittakaavassa kuin toi sun. 😉
Mutta nyt voit vain rentoutua ja odottaa rauhallisin mielin tuloksia, koska sinä olet osuutesi tehnyt. (HA, ihan kun oliski noin vaan helppoa rentoutua ja olla rauhallisin mielin! 😀 )
Minun työhaastattelut ovat aina olleet niin helppoja. Menen vaan paikalle ja olen oma itseni. Aina on paikka irronnut sillä. Mutta mieheni haki kerran yhteen paikkaan, jossa oli psykologisia testejä, simulaattoreita, haastatteluja, muita tehtäviä jne. Lisäksi siellä ”rääkättiin” pompottamalla tehtävästä toiseen. Mieheni ei oikein halunnut paikkaa, mutta kunhan kokeili, koska työpaikka oli menossa alta (hänen entinen työpaikkansa lopetettiin kokonaan). Siksi hän ei ollut aivan paineessa siellä, mutta muilla kuulemma hiki valu ja kädet tärisi. Paikka jäi saamatta, koska johtajuus ei selkeästi tuntunut hänestä kiinnostavalta ja sitä ominaisuutta olisi paikaan tarvittu. Oli kuitenkin haluamatta paikkaa ihan kärkiporukoissa. 😀
Ouh nou! Lasten synttärit ovat rankkoja! Oltiin miehen kanssa niin puhki viimeisimmistä. Meillä tosiaan oli tytön eskarista kavereita ja pääasiassa poikia, koska poikavoittoinen ryhmä. Eskareiden potkijaisissa eskariope sanoi rehellisesti ja suoraan, että hänen 20-vuotisen uransa haastavin ryhmä. Voit siis kuvitella mikä meno meillä oli. Ihme ja kumma mitään ei mennyt rikki.
Tajuttiin miehen kanssa, että miksi läheisemme ovat omien lastensa synttäreillä vähän vaisuja, jos niitä sukulaiskestityksiä on edeltänyt kaverisynttärit. 😀 Oltiin meinaan aika hiljaisia sukulaisille. 😀
On muuten vieläkin vähän ryytynyt olo, mutta eiköhän tämä tästä. Pää ei onneksi enää lyö yhtä tyhjää, kuin silloin perjantaina. 🙂
Aina ei tarvikaan jaksaa. <3 Mutta hei kaikkesi olet tehnyt ja toivon sydämestäni, että pääset sisään. Rentoa viikonloppua! <3 Teidän pikku miniloma tulee täydelliseen saumaan.
Kiitos Jonna! 🙂 Rentoa sunnuntaita sinullekin! Miniloma todellakin tulee tarpeen. Meillähän on 15. päivä 3. hääpäivä, joten sen varjolla lähdetään reilun viikon päästä relaamaan kaksistaan. 🙂
Meillä kanssa Tallinna-suunnitelmat tänään miehen kanssa edessä. Toivottavasti ehdit postata teidän reissusta ennen meidän omaa niin voin imeä taas vaikutteita ;D
Nauttikaa lomasta!
Postailen siitä jälleen jotain, sillä nyt meillä on sellainen erilaisuus, että emme mene hotelliin. Uskallettiin kokeilla huoneistoa. :O Hauskaahan tässä on se, että Google Mapsilla katselemalla ko. osoitteessa on vain kivinen rötiskö. 😀 Naurettiin miehen kanssa, että ei ihan nämä huoneistokuvat vastaa Google Mapsin kuvaa rakennuksesta. 😀 Syy on siinä, että talo on rakennettu 2015 ja Google Maps -kuvat ovat vuodelta 2014.
Hahahaa. MEillä oli Pärnussa pari vuotta sitten huoneisto. Vaihtoehdot oli aika vähissä kun matkustettiin kiireisimpänä sesonkina ja meidän kämppä oli aika mielenkiintoinen: se oli vanha toimistohuoneisto, johon mentiin asianajotoimiston odotushuoneesta sisää. Kylmä ja lämmin vesi tuli väärinpäin ja putket vuoti. Ja jääkaappi jäädytti meidän ruoat 😀
Mutta ajoi asiansa 🙂
Kuulostaa varsin eksoottiselta. 😀 Kyllä meitä vähän jännittää, että mitä perillä odottaa, mutta kuitenkin ihan luottavaisin mielin ollaan. Huoneistossa on ollut muita suomalaisia ja oli kehuja. Mutta se oli vaan niin hauska, kun katselimme Google Mapsilla rakennusta ko. osoitteessa ja siinä pönötti autiotalo. 😀
Ei aina jaksa, eikä tarvikaan. Pitää antaa akkujen latautua rauhassa <3
Tuo kuvassa oleva lokki oli kyllä mainio 🙂 vieläköhän se laivalle tulee esiintymään Tallinnassa?
Kirjoittele ihmeessä Tallinnan vinkkejä tännekin, mulle ainakin kelpaisi taas hyvät vinkit 😉 me mennään pojan kanssa 27-30.6 nauttimaan Tallinnan herkuista 🙂
Joo, tuo lokki oli todellinen lokki, kun se pummilla matkusti Virosta Suomeen. 😀 Yleensä ne lokit lentelee laivan perässä, mutta tää yksilö matkusti kirjaimellisesti kansipaikalla.
Ehdimme just kotiin, sillä palaamme juhannusta viettämään, kun te lähdette heti juhannuksen jälkeen. 🙂
Nyt otat Minna levon kannalta ! Olet kaikkesi antanut ja nyt on hetki olla tekemättä yhtään mitään ! Hyvää viikonloppua !
Kiitos Rose-Marie! 🙂
Hahaa, hauska oli lukea tätä minilomalla miehen kanssa Tallinnan hotellissa 😀
Ai te olette/olitte siellä? Mekin kohta. 🙂