Ystävyyksiä
Hei, viikonloppu häämöttää! Se olisi jälleen perjantai. Tänään minulla on tällainen erilainen tynkäpostaus. Onhan teillä kaikilla tänään kiire viikonlopun viettoon ja perjantai usein onkin yhtä härdelliä ennen iltaa, kun pääsee rentoutumaan. Minusta tulee pikkujouluristeilijäleski, sillä mies lähtee työporukalla risteilemään. Kun mies tulee huomenna kotiin, niin tämä mamma onkin lähtenyt pikkujouluilemaan blogikollegojen kanssa. Onneksi on mummo (äitini), jolla ei vissiin ole elämää ja ehtii taas vahtimaan lapsia siksi aikaan, kun minä lähden Helsinkiin ja mies kotiutuu risteilyltään.
Minulla oli Instagramissa Kaverille Kanssa -arvonta 800 seuraajan ylittymisen kunniaksi. Katselin, että pian olisi 900 täynnä, mutta taidan skipata sen ja odotella jos vaikka 1000 seuraajaa tulisi joskus täyteen. Sitten järjestän Instagramiin isomman arvonnan, kun on tuo niin huikea luku.
Kaverille Kanssa -arvonnassa oli ideana, että tuotteita on kaksin kappalein, jotta voittaja voi siitä jakaa ystävälleen. Laitoin settiin minulle ylimääräisiä. Kaikkea kun en millään saa itse kulutettua ja uutta testailtavaakin on aina otettava käyttöön. Lempparimaskaroita jäi minulle edelleen. 😉 Palkinnoissa oli:
- IsaDora Volume Lash Styler
- IsaDora Grand Volume Lash Styler
- IsaDora Perfect Moisture Lipstick, sävy 176 Bohemian Rose
- IsaDora Perfect Moisture Lipstick, sävy 176 Bohemian Rose (Golden Edition)
- Yves Rocher 100% Intense Kajal, sävy Noir
- Yves Rocher 100% Intense Kajal, sävy 02 Vert de Cobalt
- Blistex Happy Lips Strawberry -huulivoide
- Blistex Happy Lips Paris -huulivoide
Lisäksi mukaan sujautin yllätykseksi molemmille Mavalan Glamour uutuuskokoelman Glam Chic -kynsilakat ja näytepussit L’Occitanen Almond -sarjan vartalovoidetta.
Laitoin mukaan ”kirjeen”, jossa vinkkasin tytöille, että täggäävät minut, jos julkaisevat Instagramissa kuvan tuotteista tmv. Tiedän sitten niiden saapuneen perille. Täggäyksiä tuli… Niin kivoihin kuviin olin tägättynä, että pyysin tytöiltä lupaa käyttää heidän kuviaan täällä blogissa. Mielelläni esittelisin kauniita suomalaisia naisia blogissani. Täällä on aina tämä ikääntyvä bloggaaja, joten kyllä tänne välillä raikkaita tuulahduksia kaivataan. 🙂
Oli hauska nähdä miten tytöt jakoivat palkintosetin. @denppu on myös bloggaaja. Lehtiä Mäessä -blogi kertoo parikymppisen Emilian elämästä, jota kuvittaa tämän valokuvausta harrastavan neitosen upeat kuvat. Kannattaa käydä kurkkaamassa tätä tyylikästä hyvänmielen blogia.
Arvonnassahan voitti @denpun ystävä @minnauuu, mutta kyseessä oli ”ystäväarvonta”, josta riitti ystävällekin jaettavaksi. Yhteinen ilo, on paras ilo! Katsoin, että kaimani on vähän samanlainen tyyliltään, kuin minäkin vielä muutama vuosi sitten.
Iso kiitos teille kaunottaret Minna ja Emilia! Kiva, kun annoitte käyttää kuvianne. Oli kiva tuoda tänne esiin ihmisiä ruudun toiseltakin puolen. Mahtavaa!
Minäkin pääsen viettämään aikaa oman ystäväni kanssa. Lähden toisen bestikseni kanssa risteilylle! Siis OMG! Me ollaan tunnettu… hetkinen… yksi, kaksi, monta vuotta! Tarkalleen 25 vuotta olemme olleet ystäviä. Emme ole koskaan käyneet risteilyllä yhdessä – oikeasti! Olemme aina joskus puhuneet meidän reissusta, mutta jotenkin vaan… Noh, minä olen meidän ystävyyssuhteessa se huono ystävä. Minulla on aina aikojen saatossa ollut jotain. Nyt minulla on lapsia ja muutenkin hektinen elämä. Nyt kuitenkin minä otin asiakseni, että me tehdään yhdessä jotain. Lopulta päädyimme Tallinnan risteilyyn, kun rahaa ei äkkiseltään ollut mihinkään kalliimpaan.
Olemme viimeksi olleet yhdessä iltaa viettämässä tuolloin, kun kuvakin on otettu. Siitä on melkein 4 vuotta. Ihan huippua päästä pitkästä aikaan yhdessä hurvittelemaan. Minä niin tarvin sitä. Olen aika huono ystävä, mutta toivottavasti ystäväni tietävät, että olen kuitenkin olemassa. Kun minun tämän hetkinen tehtäväni on ohi, niin uskon, että kahvittelukulttuuri palautuu, jos vain minut edelleen ystäväksi mielletään. Minulla kun tosiaan ei ole kahden läheisimmän ystävän kanssa samanlaiset elämäntilanteet. Mutta vaikka emme olekaan jatkuvasti tekemisissä, niin aina olemme puhelinsoiton päässä.
Joten muistutuksena tähän kaikille niille, jotka kokevat huonoa omatuntoa ystävyyssuhteistaan, että ota puhelin käteen ja soita. Älä lähetä Face-viestiä tai kommenttia, vaan soita ja sovi aikaa teille ja teidän hienolle ystävyydelle. Naisten ystävyys on siitä hieno, että se ei tarvitse samanlaista ”ruokkimista”, kuin parisuhde. Se kestää parhaimmillaan läpi elämän, vaikka yhteyksissä ei olisi oltu vuosiin. Hyvä ystävyys kestää hiljaisemmatkin kaudet. Kun taas tapaatte, niin kaikki ne välissä kuluneet vuodet katoavat. Ihan, kuin ette koskaan olisikaan olleet erossa toisistanne.
Ystävyydelle!
Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa
Kommentit
Niin totta! Aikuisena on hankalampaa ystävystyä. Minä olen ystävystynyt muutamien bloggaajien kanssa. Mutta välimatka ja hektinen elämäni on sellaista, että sen vuoksi en pääse kenenkään kanssa todella läheiseen ystävyyssuhteeseen.
Ihan mahtavaa! Vai baarin vessastakin voi löytää ystäviä. Enpä olisi uskonut, mutta hei… hetki oli oikea, eikä se katso aikaa ja paikkaa. Yleensä vaan sanotaan, että baareista ei löydy kumppaneita, niin oletettavasti ei ystäviäkään välttämättä, ellei ole jonkun toisen ystävän kautta.
Mutta ihan huippu juttu! Olen iloinen puolestanne. 🙂
Kommentit
Hyvä muistutus. Mä olen ollut ihan tolkuttoman huono ystävä, kun aikaa ei vaan tunnu olevan. Toivottavasti kaverit jaksavat ymmärtää. Kiva että lähdette risteilylle 🙂
No näinpä! Aika on niin kortilla ihan kaikkeen. En tajua, onko ennen kello kulkenut hitaammin, vai onko valtio leikannut ajastakin? Ennen oli vuorokauden mitta 24 h, kun nykyään se taitaa olla vain 12 h. Nukunkin vähemmän, kuin ennen. 😀
Hienosti kirjoitettu ja juuri niin se on. Onneksi ystävyys säilyy vaikka sen vaalimiseen ei aina aikaa olekaan. Pelkästään tieto siitä, että toinen on olemassa eikä hylkää, vaikkei yhteistä aikaa olekaan, lämmittää mieltä. Ja aina tavatessa jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin, vaikka välissä olisi vuosia.
Valitettavasti työ- ja perhe-elämän yhdistäminen on nykypäivänä hankalaa, niin helposti jää kaikki muu. Onneksi rakkaimmat ihmiset ymmärtävät, tai ovat samassa tilanteessa itsekin.
Erittäin ihanaa risteilyä teille ja ottakaa ilo irti ystävyysreissusta <3
Juuri näin, jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Se on jännä. En itse ole huomannut miettiväni, että kuka tuo ihminen on, vaikka tuossa on joskus ollut tosi pitkään hiljaisia ajanjaksoja. Toki joskus kuulee, että ystävät vieraantuvat täysin toisistaan. On minullakin muutama kaveri sellainen, että en koe enää olevani heidän kanssaan samoissa arvomaailmoissa. Mutta he eivät koskaan olleetkaan niitä tosiystävinäni, vaan hyviä kavereita.
Some on myös yksi syypää tänä päivänä. Ei tarvitse ottaa yhteyksiä, kun tuntuu, että koko ajan olet Facebookin vuoksi tietoinen ystäväsi elämästä. On tavallaan tunne, että olisitte yhteyksissä, vaikka oikeasti ette ole. Kun ennen ystävälle soitettiin uudesta tukasta, niin sovittiin kahvitteluhetki, jotta ystävä sen näkee. Nyt laitetaan Facebookiin kuva ja ystävät käy tykkäämässä, mahdollisesti myös kommentoimassa. FB laiskistaa meitä! 😀 Mutta kyllä se samalla helpottaa. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa.
Kiitos Mia! <3 Kyllä me otetaan. 🙂
Hienosti kirjoitettu viimeinen kappale! 🙂 Täysin totta <3
Meillä on tänään työpaikan pikkujoulut. Olen viimeiset 3 vuotta skipannut ne aina joidenkin harrastusmenojen takia. Nyt päätin kerrankin repäistä ja osallistua 😀 Tulee varmasti mukava ilta, monet työkavereistani ovat käytännössä myös hyviä ystäviäni.
Mahtavaa! Ihanaa iltaa sinulle! Mitäs, ostitko kulmaglitterin? 😀
Kyllä, kulmaglitter löytyy ja sitä tuli perjantaina sudittu sekä ripsiin että kulmiin. Ah, sitä säihkettä! <3 😀
Ihana ystävä olet <3 ja ihana vihdoinkin päästä reissuun yhdessä!!
Samoin! <3 Ihan käsittämätöntä, että emme ole näiden vuosien aikana käyneet missään kaksistaan. Mun elämä on vaan jotenkin kulkenut niin erilaisia polkujaan, että emme vaan ole koskaan ottaneet sellaista, että nyt ME tehdään jotain. Olen yleensä todella surkea oma-aloitteisuudessa näissä asioissa. Jos mua vaan pyytäisi ja kalenteriin saisin sujautettua, niin kyllähän minä mukana olen. 🙂 Tosin nytkin olin, että vain tämä viikonloppu, muut eivät käy minulle. 😀
Ihana postaus ja ihana arvontaidea :). Minä olen myös ollut aika huono ystävä viime aikoina. Työt, pienehköt lapset ja talonrakennus on kyllä sellainen yhdistelmä, että ei ole minkäänlaisia vapaa-ajanongelmia.
Jonkin verran olen koittanut harrastaa lounaskulttuuria eli pyytänyt mahdollisuuksian mukaan ystäviäni lounaalle työpäivän lomassa. nyt superhektisen syksyn aikana sekin on kyllä jäänyt. Pitää tsempata.
No aivan varmasti. Taloprojetit vielä arjen keskelle, niin huh!
Onpa hyvä idea tuo lounaskulttuuri. 🙂 Itselläni on vaan ystävien kanssa niin ristiin menevät työajat ja kukaan meistä ei työssään pääse lähtemään lounaalle. Mutta ideana mahtava. 🙂
Olen ollut jo vuosia huono ystävä. Kaikki kaverit asuvat naapurikaupungissa, ovat sinkkuja tai ainakin lapsettomia ja tekevät enemmän tai vähemmän uraa. Mä olen työtön kotiäiti jolla ei ole rahaa eikä oikein haluakaan hillua baareissa. Alta parikymppisenä ystävystyin pikavauhtia samana päivänä syntyneen taiteilijasielun kanssa, ja olimme kuin huuli ja poski, kunnes elämä vei hänet helsinkiin opiskelmaan omaa alaansa. Tänä syksynä ystäväni kuitenkin palasi, lähikouluumme musiikinopettajaksi. Olen ollut (kaikesta muusta huolimatta) tänä syksynä onnellisempi kuin koskaan, sillä nyt minulla on ihminen, jonka kanssa voi istahtaa kymmenen vuoden tauon jälkeen kahvilan pöytään, ja juttu jatkuu kuin ei olisi koskaan keskeytynytkään. Rakastan miestäni, rakastan tytärtäni, mutta hyvässä ystävässä on jotain, mikä paikkaa palan jonka ei tajunnut puuttuvankaan. Ja onnea on asua puolivälissä kaverin työpaikkaa ja bussipysäkkiä. Jostain syystä kahvinkeitin pöhisee liki joka päivä…
Ihan mahtavaa kuulla! 🙂 Ihana juttu. <3 On se jännä, että kaikki jatkuu siitä mihin jäikin. Kiva muutenkin, että olette jälleen "yhdessä" ystävänne kanssa.
Parikymppisenä tuli hilluttua ystävien kanssa baareissa, mutta enää ei ystävätkään oikein hillu niissä. Toki enemmmän, kuin minä. 😀 Mutta minä olenkin se, jolla on kaksi pientä lasta vielä.
Aikuisiällä on kyllä aika hankalaa löytää ystävää töiden ulkopuolelta, töiden kauttahan suurin osa ”uusista” ystävistäni on tullut.
Paitsi yksi, jonka löysin baarin vessasta alkuvuodesta ;D Oon niin innoissani tästä uudesta ystävästä, meillä on uskomattoman paljon yhteistä, miesten ammateista lähtien ja olen saanut häneltä korvaamatonta vertaistukea omiin ongelmiini, toivottavasti myös toisin päin. Minulla on viimeinkin oikea ystävä samalla paikkakunnalla, jolla asun. Sellainen, jonka kanssa lenkillä ja kahvilla extempore ilman, että jomman kumman pitäisi ajaa tunti suuntaansa.
Niin totta! Aikuisena on hankalampaa ystävystyä. Minä olen ystävystynyt muutamien bloggaajien kanssa. Mutta välimatka ja hektinen elämäni on sellaista, että sen vuoksi en pääse kenenkään kanssa todella läheiseen ystävyyssuhteeseen.
Ihan mahtavaa! Vai baarin vessastakin voi löytää ystäviä. Enpä olisi uskonut, mutta hei… hetki oli oikea, eikä se katso aikaa ja paikkaa. Yleensä vaan sanotaan, että baareista ei löydy kumppaneita, niin oletettavasti ei ystäviäkään välttämättä, ellei ole jonkun toisen ystävän kautta.
Mutta ihan huippu juttu! Olen iloinen puolestanne. 🙂