”Älä koskaan anna kenenkään kävellä kauneutesi päällä”

”Erosin kolme vuotta sitten kamalasta parisuhteesta. Olin naimisissa miehen kanssa, joka oli kaikilla tavoilla henkisesti väkivaltainen. Hän manipuloi minut jäämään kerta toisensa jälkeen, enkä omin voimin olisi avioliitostani osannut irtautua.

Minulle kävi niin kuin monelle muullekin. Ulkopuolinen voima antoi minulle voimaa lähteä. Rakastuin mieheen jota en halunnut menettää jäämällä vanhaan väkivaltaiseen suhteeseeni. Hän veti minut sieltä pois. Vuosi siinä meni, mutta sen jälkeen saimme vapaasti rakastaa. Kuukausi sitten hän kuoli.

Mies oli kuin vastakohta entiseen aviomiehen verrattuna. Hän kohteli minua kauniisti. Näytti rakkauttaan ja ennen kaikkea tarjosi turvan. En minä siihen turvaan heti osannut kaatua, mutta pienin askelin uskalsin rakastaa saman verran takaisin.

Hänen ansiostaan tunsin olevani ensimmäisestä kertaa arvostettu, rakastettu, kaunis ja nainen. Tunsin olevani haluttu, ihailtu ja riittävä. Tuntui kuin olisin saanut lottovoiton ja välillä tuntui, että en ollut ansainnut mitään tällaista. Olihan itsetuntoni revitty kappaleiksi avioliitossani.

Tätä kaunista muistoa yritän vaalia tässä kamalassa tuskassani. Hän synnytti minut ihmisenä, naisena, ennen kuin hänen oma valonsa sammui. Olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen. En koskaan enää alistu olemaan yhtään vähempää.

Hän on enkeli. Uskon hänen päässeen jonnekin kauniiseen paikkaan. Sellaisen jonne kauniit ihmiset pääsevät. Minä en vielä pitkään aikoihin pääse surustani yli. Joka aamu muistan hänen lauseensa, joka auttaa minua jaksamaan:

”Älä koskaan anna kenenkään kävellä kauneutesi päällä”.

Hyvää matkaa rakas kyyhkyni. Kiitos, että sinä synnytit minut elämään. Olisin halunnut elää sitä sinun kanssasi yhdessä. Onneksi ehdin edes vähän. Se on ollut elämäni kauneinta aikaa. ”