”Anteeksi, että olin äiti joka huolehti kaikesta”
”Anteeksi, että olin äiti joka huolehti kaikesta. Siitäkin minun pitää sitten syyllisyyttä kantaa, että olen mahdollistaja, huono, heikko ihminen. Siitä, että lapsen syntymän jälkeen isä ei halunnut luoda lapseensa kontaktia, vaikka pyysin ja vähän yritin pakottaakin, keskustella ja anella. Kertoa, kuinka tärkeä hän on lapselle.
Vauvan otti syliin hetkeksi kun hänet siihen laitoin, ei oma-aloitteisesti. Ei vaihtanut yhtään kakkavaippaa, oikeasti, ei yhtään ainoaa. Kuulemma ällötti liikaa. Minun syyni. Ei yhtään kertaa herännyt vauvan kanssa yöllä. Soitti minut lenkiltä kotiin kun vauva itki tai leikki-ikäinen heräsi sillä välin. Pyysi oman äitinsä avuksi päiväkoti- ikäisen kanssa, jos olin illan poissa kotoa, tulin siis yöksi kotiin. Tottahan tämä olisi ennen lapsen syntymää pitänyt tietää, tietenkin.
Minun syyni, että annoin puolisolle aikaa ja tilaa omalla kustannuksellani. Tein töitä, hoidin kodin, lapsen, jotta meillä olisi kiva perhe, myös minulla. Oma syyni, että jaksoin toivoa, yrittää keskustella, kertoa kuinka loppu olen. Oma syyni, kun en aiemmin löytänyt voimia lähteä.
Kyse ei ole osaamisesta. Ei lastenhoito ydinfysiikkaa ole. Kyse on haluamisesta, halusta oppia olemaan lapsensa kanssa. Ja kyllä, siitäkin keskusteltiin etukäteen, että molemmat haluavat lapsia. En vaan koskaan huomannut kysyä, haluaako puoliso myös huolehtia niistä lapsista. Olisi pitänyt tajuta, anteeksi nyt siitäkin.
Kyllä se isä lapsiaan hoitaa, nyt kun on eron jälkeen pakko. Surullista, että vasta sitten. Kyllä, monta kertaa olen katsonut peiliin, enkä sieltä vieläkään löydä tähän syyllistä. Yritin, epäonnistuin, jatkoin eteenpäin.
Mutta minun vikani. Jatkakaa toki te kaikki, jotka tiedätte paremmin.”
Kommentit
No mitenkäs se isä nyt osaa lapsiaan hoitaa, mutta silloin ei? Todellakin siis olit mahdollistaja, kun et vain kylmästi laittanut hoitamaan jo silloin, kun olitte yhdessä!
Sanonut, että ensi yönä nyt vaan on sinun vuorosi herätä vauvan kanssa, minä olen liian poikki. Ja sillä selvä. Että vaippa nyt vain on vaihdettava vauvalle tietyin väliajoin – mikä mies se on, joka ei yhdestä kakkavaipasta selviydy, siinä missä muutkin? Sanonut, että ikävä kyllä, joudut selviytymään siellä lasten kanssa jotenkin, kunnes minä olen koko lenkkini rauhassa tehnyt.
Kommentit
Huh. Kyllähän oli marttyyrin vuodatus. Jos parisuhde ei toimi eikä isä osallistu lastenhoitoon ja lapsiarkeen, kyllä sieltä peilistä katsoo syyllinen, tilanteen mahdollistaja. Ero on ihan toimiva ratkaisu myös vauva- ja pikkulapsiaikana. Onneksi sen itse tajusin ja isä ”joutui” eron myötä osallistumaan lastenhoitoon jo pikkulapsiaikana. Ja sain samalla itsekin omaa aikaa. Elämäni paras päätös! Tärtkeintä toki jos kirjoittaja mahdollistamisellaan sai itselleen ”kivan perheen” ja kokee olevansa siihen, päätökseensä jäädä ja mahdollistaa, onnellinen. Eroon sekin kiva yhteiselämä sitten lopulta kuitenkin päätyi. Kyse taitaa olla siitä onko kanttia päättää toimimaton parisuhde ajoissa, vai ryhtyäkö oman elämänsä marttyyriksi.
Olipa marttyyri teksti.
Ei näissä tarinoissa täällä haeta syyllistä. Nykyään triggeröityminen on niin yleistä, että ihan ihmetyttää. Mutta se kertoo katkeruudesta ja käsittelemättömistä asioista.
Sinäkin teit kuitenkin 2 lasta tämmöisen ihmisen kanssa, vaikka ensimmäisestä jo näki mitä isä on. Kannattaa pysähtyä sen äärelle, miksi triggeröidyt. Siihen on yleensä joku syy.
No mitenkäs se isä nyt osaa lapsiaan hoitaa, mutta silloin ei? Todellakin siis olit mahdollistaja, kun et vain kylmästi laittanut hoitamaan jo silloin, kun olitte yhdessä!
Sanonut, että ensi yönä nyt vaan on sinun vuorosi herätä vauvan kanssa, minä olen liian poikki. Ja sillä selvä. Että vaippa nyt vain on vaihdettava vauvalle tietyin väliajoin – mikä mies se on, joka ei yhdestä kakkavaipasta selviydy, siinä missä muutkin? Sanonut, että ikävä kyllä, joudut selviytymään siellä lasten kanssa jotenkin, kunnes minä olen koko lenkkini rauhassa tehnyt.