”En haluaisi ajatella, että on jo aika tyytyä elämään yksin yhdessä”

”Voin niin samaistua ”Mitä tarvitset suhteessasi kokeaksesi olevasi rakastettu ja saatko sitä?”

Olen se joka valitsi ”turvallisen suhteen”, rauhallinen mies, paljon töissä ja vähän kotona, vanhanaikainen kulttuuri, mistään henkilökohtaisesta tai intiimissä asiasta ei puhuta.

Opin, että minun ei kuulu valittaa, asiat on hyvin kun vain olen hiljaa.

Ikää tulee, mies etääntyy entisestään. Yritän opetella sanoittamaan toiveita ja tarpeita, kosketuksen tärkeyttä arjessa, mies ei noteeraa, tai aio edes kokeilla muuttaa omaa opittuaan, seksiä pitää ruinata, sängyssä ei koskaan olla samaan aikaan, pikkuhiljaa sitä alkaa inhoamaan kotia, inhoamaan tuota suhdetta jopa itseään, eikä uskalla tehdä päätöstä lähdöstä.

Ikää vielä alle 40, en halua ajatella, että on jo aika tyytyä elämään yksin yhdessä.
Sisältä olotila huutaa huomiota, läheisyyttä, jotain joka välittäisi.”