”Miksi varsinkin vanhemmat naiset säntäävät usein joukolla puolustamaan seksuaalisesta ahdistelusta syytettyjä miehiä?”

”Kusinen akka”.

Näin kauniisti ilmaisi asian junttirenkutuksen ”Poika saunoo” luonut artisti Poju puhuessaan jääkiekkoilijan raiskauksen uhriksi joutuneesta naisesta viime syksynä.

Eikä hän ole ainoa, joka tukensa raiskauksen uhrille antamisen sijaan alkaa käyttäytyä häntä kohtaan itsekin väkivaltaisesti. Joka ikinen kerta, kun lehdessä on artikkeli raiskauksesta, jonka tekijä on julkisuudessa tunnettu mies niin paikalle säntäävät kiusaajat painamaan raiskauksen tai seksuaalisen häirinnän uhria alaspäin. Paitsi jos tekijä on maahanmuuttajataustainen. Hänet kyllä sitten lynkataan, mutta esimerkiksi jääkiekkoilija saa suojelua osakseen.

Menemättä mihinkään yksittäiseen tapaukseen niin yleisesti puhuttuna asiassa on eräs hämmentävä piirre, jonka monet muutkin ovat huomanneet. Viestipalvelu X:ssä eräs keskustelija kysyi aiheellisesti, että miksi varsinkin vanhemmat naiset säntäävät usein joukolla puolustamaan seksuaalisesta ahdistelusta syytettyjä miehiä. Saman ilmiön olen itsekin huomannut jopa omasta blogistani. Nainen joka on kohdannut seksuaalista väkivaltaa on vain huomionkipeä ja mies joka sitä on tehnyt on vain viaton uhri.

Ehkä syynä on historia. Raiskaus avioliitossa on ollut Suomessa rikos vasta vuodesta 1994 alkaen. Seksuaalinen häirintä on ollut yleisintä Suomessa 1980 ja 1990 -luvuilla. Samaan aikaan tapauksista ei ole juurikaan ilmoitettu viranomaisille, koska se olisi ollut häpeällistä ja koska käyttäytyminen koettiin normaaliksi. Seksuaalinen häirintä on kuulunut osana suomalaiseen kulttuuriin ja raiskaus avioliitossa on ollut laillista. Ehkä siihen viitekehykseen nähden vanhemmat sukupolvet alitajuisesti jopa hyväksyvät seksuaalisen häirinnän ja siihen puuttuminen koetaan turhaksi, koska pitäisi ymmärtää, että pojat ovat poikia ja niin edelleen.

Onneksi aika on muuttunut. Onneksi seksuaaliseen ahdisteluun puututaan. Vieläkin asiaa vähätellään ja uhreja syyllistetään, joka johtaa siihen, että moni jättää ahdistelun ilmoittamatta. Niin ei saisi olla. Ihan jokainen tapaus saisi tulla näkyville, koska ahdistelu saattaa jättää uhreille pitkäkestoiset jäljet. Sen lisäksi artikkelit joissa kerrotaan seksuaalisesta väkivallasta olisi syytä olla avaamatta keskustelulle. Täten uhrin syyllistäminen jäisi pimentoon, sillä se on teema joka tässä yhteiskunnassa saisi jäädä pimentoon. Sen sijaan seksuaalisesta ahdistelusta ja häirinnästä pitäisi kirjoittaa vieläkin isommilla kirjaimilla. Siihen on ehdottomasti oltava täydellinen nollatoleranssi.