”Ensimmäistä kertaa meidän yhteiselon aikana tosissani mietin jatkanko tätä liittoa”

”Elettyä elämää  50+. Kukkahattutäti, eronnut, leski, äiti, äitipuoli, vaimo, ex, mummo, uusperheellinen, toinen nainen, pettäjä, petetty ja paljon muuta. Monessa sopassa keitetty. 

Nyt viimeisenä kuitenkin vanhan kiukkuisen miehen vaimo. Lapset, omat ja lainatut lentäneet pääosin pesästä. Osan siivet kantaa hyvin, toiset vielä räpiköivät ja hakevat elämän suuntaa. Näistä tilanteista riittäisi useampaankin romaaniin aihetta mutta nyt keskityn nykyisen uusperheen rippeiden jälkimaininkeihin.

Tavatessamme meillä molemmilla oli tahollamme rankka elämä takana exiemme kanssa.  Molempien suhteet virallisesti ohi, henkinen ero käsittelemättä. Rikkinäisinä löysimme toisemme ja vedimme toisemme pohjamudista. Yhteys löytyi nopeasti ja hyvin pian muutimme yhteen, menimme kihloihin ja naimisiin. Selvisimme yhdessä rva exän rankoista sabotaasiyrityksistä (joita lopulta oikeudessa selviteltiin) ja lapsetkin puolsivat suhdettamme. 

Elämä asettui uomiinsa, ja nuorimmatki alkoivat olla täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Puolisoni oli sitä mieltä että täysi-ikäiset lapset joutavat muuttaa omilleen ”loisimasta vanhojen ihmisten ristinä.” Mielestäni lukiolaisen on turha muuttaa omilleen kun voi säästää vähiä rahojaan ja asua kotona. Puolisoni oli toista mieltä. Tästä alkoi meidän piina. Kun nuorimmaiset olivat kotona puolisoni kiukutteli ja piti mykkäkoulua. On tyly minulle ja lapsille. Kun olimme kaksin, oli hän pääosin hyvällä tuulella ja kelpo puoliso. 

Nyt enää viimeinen lapsista asuu viikonloppuisin kotona ja jo torstaina alkaa puolisoni kyräily. Tällä  viimeisellä  osin kotona asuvalla lapsella on selkeät suunnitelmat elämälleen. Kaikella todennäköisyydellä hän on n. vuoden kuluttua omillaan koulujen loputtua. 

Nyt mietin miten jaksan vuoden joka viikonloppuista kyräilyä ja kiukuttelua. Joudun olemaan puolisoni ja nuoren välissä. Tukemaan nuorta olemaan välittämättä vanhan miehen kiukutteluista. Näyttämään nuorelle että hän saa olla kotona! Toki puolisoni viikonlopun käytös vaikuttaa minun suhtautumiseeni häneen. Miten voi aikuinen mies käyttäytyä noin? 

Olen koittanut keskustella asiasta. Hän toistaa että hän on vanha mies ja haluaa elää jo rauhassa. 

Ensimmäistä kertaa meidän yhteiselon aikana tosissani mietin jatkanko tätä liittoa. Olemme selvinneet rva exän sabotaaseista, lasten keskinäisestä kateudesta ja monesta muusta. Saaneet kohta koko koplan kunnialla maailmalle. 

Kaatuuko tämä siihen että viimeinen lapsi asuu täysi-ikäisenä kotona viikonloput, vielä vuoden?